HELSINGIN YLIOPISTON KOKOOMUSOPISKELIJAT VAATII OPINTOTUEN TULORAJOJEN POISTOA

Ahkerilta opiskelijoilta odotetaan uskomattoman suurta aktiivisuutta tulovalvontansa suhteen. Voita leipänsä päälle sekä työkokemusta hankkivat opiskelijat laitetaan näin maaliskuussa tiukille: kaikki edellisen
vuoden tulot pitää laskea yhteen ja tarkistaa, ettei ole ansainnut liikaa rahaa. Perheelliset opiskelijat nostavat mm. asumistukea ja lapsilisää jotka nekin lasketaan opiskelijan tuloihin.

Jos ei muista palauttaa edellisvuoden tukia, tai ole varaa tehdä niin, joutuu maksun maksamaan myöhemmin 15% perintämaksun kera. Takaisinperittyjä tukikuukausia ei myöskään saa takaisin käytettäväksi myöhemmin. Mitäs olitte niin ahkeria! Joka vuosi KELA perii kymmeniltä tuhansilta ahkerilta opiskelijoilta liikaa tienatut eurot kiskontakoroin varustettuna. Tukien takaisinperintä toimii lähes poikkeuksetta tarkoitustaan vastaan: kyetäkseen maksamaan tuet takaisin, moni opiskelija joutuu käymään entistä enemmän töissä, tämän vieden aikaa opiskelulta.

Opintotuen tarkoitukseksi määritellään perusturva opiskelujen aikana. ”Oikeasti opintotuen pitäisi olla opiskelijan palkkaa opinnoissa edistymisestä! Ei se muiltakaan osin vastaa sosiaalista perusturvaa lainaosuuksineen.” linjaa Kansallisten ylioppilaiden puheenjohtaja Eero Haapalehto. ”Lisäksi opiskelijoilla pitäisi olla selkeästi mahdollista nostaa myös muita sosiaalitukia, mikäli niitä oikeasti tarvitaan.”

Opinnoissa edistymisen seurantaan on suunniteltu tiukennuksia. Yksistään ne kuitenkin vain tiukentavat perustoimeentulon ehtoja. Käytännössä heikossa elämäntilanteessa olevat opiskelijat pakotetaan luopumaan korkeakoulupaikoistaan ennen kuin he ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. “Suoriteperustainen opintotuki johtaisi nykyistä merkittävästi nopeampaan valmistumiseen kun se olisi opiskelijalle vihdoin kannattavaa. Tällöin voisi kokea myös oikeutetuksi tämmöisen opintorekisterin vahtaamisen” Haapalehto sanoo.

Opiskelijat ovat hyväkuntoisia, aktiivisia ja jaksavia kansalaisia. “Emme me halua elää sosiaalituella. En millään ymmärrä miksi meidät halutaan lannistaa tällaisella passivoivalla järjestelmällä.” Haapalehto ihmettelee, ”Kun opiskelijat halutaan saada nopeammin valmiiksi ja työelämään, ihmettelen suuresti miksei niinkin tehokasta keinoa kuin tulorajojen poisto oteta käyttöön. Kun ahkerat opiskelijat kannustettaisiin käymään töissä opintojen ohessa seuraisi tästä nopeamman työelämään siirtymisen lisäksi mielekkäämpiä työtehtäviä ja laadukkaampia työuria”, Haapalehto jatkaa

Kansalliset Ylioppilaat ry – Helsingin yliopiston Kokoomusopiskelijat

Eero Haapalehto
Puheenjohtaja

Lisätietoja:
Eero Haapalehto
0505704080
pj@kansy.fi

Yhteiskunnassamme työn luonne ja laatu ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Osa-aikaisen ja määräaikaisen työn tarve on lisääntynyt, jonka johdosta työurat muodostuvat yhä useammin useista lyhytaikaisista tai jopa päällekkäisistä työsuhteista. Työelämän uusi luonne on yhdessä kasvaneen hyvinvoinnin kanssa luonut työmarkkinoille jaksamiseen ja työkykyyn sekä niihin puuttumiseen liittyviä muutoksia. Myös työn aiheuttaman stressin määrä on lisääntänyt jatkuvan kiireen myötä. “Kyllähän se tutkitusti stressaa ja uuvuttaa ihmistä, kun aina on yritettävä ja kyettävä vastaamaan maailman haasteisiin” toteaa Kansallisten ylioppilaiden varapuheenjohtaja Annika Keriö.

“Sirpaloitunut työura ei kuitenkaan ole yhteiskunnallinen ongelma vaan haaste, johon täytyy kyetä vastaamaan joustavammilla järjestelmillä” linjaa Kansallisten ylioppilaiden puheenjohtaja Eero Haapalehto. “Yhteiskunta on kehittynyt merkittävästi, mutta byrokratian ei oikeastaan voikaan olettaa muuttuvan yhtä nopeasti kuin markkinat muuttuvat” Haapalehto jatkaa. Poliitikkojen tulee ottaa tällaiset yhteiskunnan muutoksen aiheuttamat haasteet entistäkin rohkeammin vastaan. Tarvitsemme sellaisia joustavia, yksilöä tukevia ja kannustavia rakenteita jotka ohjaavat ihmistä luottamaan itseensä ja tulevaan. Sirpaloitunut työura ei ole itsetarkoitus, vaan työntekijällä tulee olla mahdollisuus luoda työura myös yhdessä ja samassa työpaikassa, mutta vastaavasti tällaisen yhden ja saman työpaikan mallin ei tule olla se mihin automaattisesti pyritään.

Selkäkipujen hoitoon liityvän valmistumassa olevan tutkimuksen ensi tietojen mukaan hyvä hoitoratkaisu selkäkipuihin voisi olla osittainen töissä jatkaminen (HS 12.1.2011: “Sairausloma voi olla väärä hoito selkäkipuun”). “Tämä on malliesimerkki konservatiivisesta työajattelusta: työntekijän ajatellaan olevan joko täysin työkykyinen tai täysin työkyvytön” Haapalehto linjaa. Mikäli ihminen on pitkäaikaisen sairauden aikana työkykyinen, mutta täyden työpäivän tekeminen ei ole terveydellisistä syistä mahdollista, on parempi jatkaa työssä osa-aikaisesti, kuin syrjäytyä työelämästä kokonaan.

Ammattiyhdistysliikkeen tulisi siirtyä ajamaan ensisijaisesti työntekijöiden etuja työpaikkojen sijaan. Saavutetuista eduista luopuminen on monelle ammattiyhdistysliikkeelle niin raskasta, että siinä unohtuu työntekijän etu kokonaan. Seurauksena yhteiskunta jättää järjestelmissään huomioimatta useita väestöryhmiä. Esimerkiksi eläkeläisille harvoin tarjotaan mahdollisuuksia jatkaa osa-aikaisena työntekijänä, pienen lapsen vanhemmat menettävät muut yhteiskunnan tuet ja vajaakuntoisille määrätään yksioikoista sairauslomaa.

Kansalliset ylioppilaat vaatii tulevan vaalikauden tavoitteeksi vastata työelämän muuttuneisiin ja edelleen muuttuviin haasteisiin. Osa- ja määräaikaisen työn tulee olla yhtä arvostettua työtä kuin kokoaikaisen ja vakituisen työn. Työ tulee joustavasti liittää yhteiskunnan muuhun tukiverkostoon ja lisätyöpanoksen tulee aina palkita. Ei voi olla niin, että ihmistä rangaistaan raskaasti työnteosta, sillä työ itsessään toimii parhaana sosiaaliturvana syrjäytyneellekin myös osa- ja määräaikaisena.

Kansalliset ylioppilaat ry – HELSINGIN YLIOPISTON KOKOOMUSOPISKELIJAT

Eero Haapalehto
Puheenjohtaja

Maija Viljamaa
Sihteeri

Lisätietoja:
Eero Haapalehto: 050 570 4080
eero.haapalehto@helsinki.fi

15.10.2010

Helsingin yliopiston kokoomusopiskelijat ja Kokoomusteekkarit kannustavat kuntia
maksamaan kotihoidontukeen kuntalisiä.

Kotihoidontukea maksetaan niille vanhemmille tai lapsen hoitajille jotka eivät vie alle
kolme vuotiasta lastaan kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Kotihoidontuki koostuu
hoitorahasta ja hoitolisästä sekä mahdollisesta kuntalisästä. Yhteensä hoitoraha ja –lisä
ovat maksimissaan 482,47€/kk. Pääkaupunkiseudulla päivähoitopaikka maksaa kunnalle noin 1200€/kk.

Taloudellisesta näkökulmasta kuntalisät ovat minimaalinen kustannus niiden tuottamaan
hyötyyn nähden. Espoossa on virkamiesten toimesta ehdotettu, että kuntalisä
karsittaisiin alle kaksi vuotiaiden osalta reilusta 218 eurosta 130 euroon ja 2-3
vuotiaiden osalta 90 euroon. ”On todella lyhytnäköistä kunnan virkamieshallinnolta
hakea säästöjä tuesta jota pitäisi lisätä taloudellisen kannattavuudenkin näkökulmasta.”
linjaa Espoossa toimivien Kokoomusteekkareiden puheenjohtaja Jyri Tiimonen.
Leikkauksilla on arvioitu säästettävän 2,8 miljoonaa. ”Olisi hyvä tietää kuinka paljon
tämä lopulta lisää kustannuksia, kun lapsiperheet lähtevät hakemaan päivähoitopaikkoja
entistä useammin. Itse ainakin otan jatkossa vastaan ennemmin päivähoitopaikan kuin
naurettavan pienen kotihoidontuen” toteaa Espoossa asuva Kansallisten ylioppilaiden
varapuheenjohtaja ja pienen lapsen isä Eero Haapalehto.

Asiantuntijoiden mukaan alle 3-vuotiaiden paras hoitopaikka on kotona tai
pienryhmässä, mitä päiväkodit eivät nykyisellään pysty tarjoamaan. Muun muassa
Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan
päiväkodeissa on alle 3-vuotialle aivan liikaa sosiaalisia kontakteja lapsen kehitystasoon
nähden. Samoin liika levottomuus ja meluisuus nostavat lapsen stressiherkkyyden liian
korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin. Perheiden ja lasten kannalta on
aivan täysin käsittämätöntä, miksi kunnat haluavat tehdä lapsen kotona hoitamisesta
vähemmän kannattavaa kuin hoitoon viemisestä.

Kokoomusopiskelijayhdistykset haluavat muistuttaa, ettei vanhemmuutta ei voi ulkoistaa
samoin kuin työtehtäviä ulkoistetaan. Lapset ovat pieniä hyvin lyhyen aikaa ja silloin
työt pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, lapset ensin -periaatetta noudattaen. Tämä on
hyvä muistaa keskusteltaessa lasten hoidon järjestämisestä, työn ja perheen
yhteensovittamisesta ja muista perhepolitiikkaa sivuavista asioista.

Muiden pääkaupunkiseudun kuntien tulisi ottaa mallia Espoon kunnanvaltuuston
linjauksesta: ”kotihoidontuen on oltava todellinen vaihtoehto kunnalliselle päivähoidolle”.
”Varsinkin Helsingissä kasvavat päivähoidon kustannukset voitaisiin saada entistä
paremmin kuriin tekemällä kotihoidontuesta kannattavampi vaihtoehto päivähoidon
rinnalle” linjaa Kansallisten ylioppilaiden puheenjohtaja Päivi Pulsa, ”myös kunnallisen
osapäivähoidon rinnalla tulisi olla mahdollisuus nostaa pienimuotoista kotihoidontukea, jotta osa-aikatyötä tekeville sekä opiskeleville vanhemmille olisi mahdollista ja
kannattavaa käydä myös töissä” Pulsa jatkaa.

Pääkaupunkiseudulla toimivien kokoomusopiskelijayhdistysten mielestä on erittäin
perusteltua niin taloudellisesti kuin lapsen ja perheen kannalta, että pääkaupunkiseudun
kunnat maksavat kotihoidontuen perusosuuksien lisäksi reilua kuntalisää lastaan kotona
hoitaville.

Päivi Pulsa
Puheenjohtaja
Kansalliset ylioppilaat ry –Helsingin yliopiston kokoomusopiskelijat

Jani Johansson
Puheenjohtaja
Kansalliset Jatko-opiskelijat ry

Jyri Tiimonen
Puheenjohtaja
Kokoomusteekkarit ry

Lisätietoja:
Eero Haapalehto
eero.haapalehtohelsinki.fi
+358 50 570 4080

22.9.2010

Kansalliset Ylioppilaat vaatii kävelykeskustaa – keskustatunnelin voimalla

Helsinki on kaunis ja hieno kaupunki. Liikkuminen kaupungissa on pääosin helppoa,
mutta ei niin helppoa kuin se voisi olla, eikä niin helppoa kuin sen pitäisi olla! Autoton
keskusta on nyky-yhteiskunnassa poliittinen utopia, eikä se edusta ajatusta elävästä
kaupungista – elävä kaupunki tarvitsee elääkseen myös elinkeinoelämää.

Autot tekevät keskustasta meluisan, saasteisen sekä ruuhka-aikaan kaikille liikkujille
hitaan ja hankalakulkuisen. Itä-länsi-suuntainen liikenne on Helsingissä hankalaa,
etenkin keskusta-alueella. Ainoat kulkumahdollisuudet idästä länteen ja päinvastoin ovat
Kaivokatu ja Esplanadi. Samalla ruuhkautuva moottoriliikenne tekee näistä alueista
kevyelle liikenteelle vaikeakulkuiset ja epämiellyttävät.

Moottoriliikenne on ja tulee pitkään olemaan tärkeä osa elinkeinoelämän liikkuvuutta.
Tuottavien yrittäjien asettuminen keskustaan on monen tekijän summa. Korkeita
yrityskiinteistövuokria ollaan valmiita maksamaan keskeisestä sijainnista, mutta
yrittäjät edellyttävät myös logistisista mahdollisuuksista. Ulkopaikkakuntalaisilta
Helsingin vierailijoilta ei voi edellyttää autottomuutta – eikä kevyen liikenteen
keskusta sitä edellyttäisikään.

Keskustatunneli on kuopattu hanke, jonka Kansalliset Ylioppilaat haluaa nostaa takaisin
keskusteluun kävelykeskustan mahdollistajana. ”Keskustatunneli on Helsingin ainoa
realistinen mahdollisuus tarjota kevyen liikenteen käyttäjille viihtyisä ja toimiva
keskusta” linjaa Kansallisten Ylioppilaiden puheenjohtaja Päivi Pulsa. “Kysymys on
kertainvestoinnista joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, nopeuttaen kaikkea
keskustan liikennettä ja tehden samalla ympäristöstä kaikille mieluisan.”

Keskustatunnelin hyödyistä pääsisi nauttimaan erityisesti kevyen liikenteen käyttäjät.
Keskustatunnelin suunnittelun yhteydessä tulisi huomioida pyörätiet ja jalankulkuväylät
sekä ottaa kaupunkisuunnittelussa huomioon kaupunkilaisten tarpeet rakennettaessa
viihtyisää ja vehreää, ihmisille kuuluvaa keskustaa. “Uusi Helsingin keskusta tulisi
olemaan kansainvälisesti katsoen mullistava kohde ja tästä modernista, kaikkien tarpeet
huomioivasta hankkeesta hyötyisivät kaikki!” Pulsa jatkaa.

Kansalliset Ylioppilaat ry – Helsingin yliopiston kokoomusopiskelijat

Päivi Pulsa
Puheenjohtaja
pjkansy.fi
040 590 3787

Eero Haapalehto
Varapuheenjohtaja
eerokansy.fi
050 570 4080

Kansalliset Ylioppilaat ry

19.5.2010

Kansalliset Ylioppilaat tukevat kerjäämisen kieltämistä lailla.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) esitti kannanotossaan 19.5.2010, ettei kerjäämistä tulisi kriminalisoida, sillä lakimuutos vaikuttaisi ainoastaan romanikerjäläisten heikon tilanteen ilmentymään, eikä tilanteen taustalla vaikuttaviin syihin.

On kiistämättä ensiarvoisen tärkeää puuttua kerjäämiseen johtaviin syihin. Kenenkään ei ole tarkoitus joutua elättämään itsensä kerjäämällä. Kerjäläisyyden syntymisen syihin voidaan kuitenkin vaikuttaa ainoastaan lähtömaassa, missä ilmiö on saanut alkunsa. Yksittäisen valtion tai kunnan ei ole ulkoapäin mahdollista ratkaista kerjäläiskysymystä, mutta kerjäläisyyden tuomiin ongelmiin on löydettävä ratkaisu siellä, missä ne ilmenevät.

Avoimen hyväksyvä kanta kerjäämiseen passivoi ja kannustaa valtioiden väliseen liikkuvuuteen ilman aikomusta hakeutua töihin. Tällä hetkellä Helsingissä arvioidaan olevan yli 200 kerjäläistä ja sallivan asenteen myötä määrä tulisi kasvamaan sanan levitessä. Helsingin kerjäläisyysilmiössä ei ole kyse vain yksittäisten ihmisten harjoittamasta kerjuusta, vaan kerjääminen on muuttunut järjestäytyneeksi ja liikkuvaksi saaden jopa aggressiivisia piirteitä.

Julkinen tila kuuluu kaikille, mutta kaupunkilaisilla on oikeus viihtyä kaupungissaan. Kerjäläisten määrän lisääntyminen vaikuttaa myös turvallisuuden heikkenemiseen lisääntyneiden järjestyshäiriöiden myötä. Viranomaisten mukaan kerjäämisen taustalla saattaa olla järjestäytyneitä rikollisryhmittymiä. Kerjäämiseen saattaa liittyä myös esimerkiksi lasten hyväksikäyttöä käytettäessä lasta kerjäämisen apuvälineenä.

HYY peräänkuuluttaa EU-kansalaisten oikeutta etsiä toimeentulonsa unionin sisällä sekä vaatii unionin yhteistä minimisosiaaliturvan kehittämistä. Tässä HYY tuntuu täysin sivuuttavan EU:n sosiaaliturvauudistuksen, joka astui voimaan kaikissa EU-maissa toukokuun alussa.  Uudistuksessa nykyinen EU:n sosiaaliturva-asetus korvattiin asetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Asetuksen mukaan EU-kansalaiseen sovelletaan sen jäsenvaltion sosiaaliturvasäännöksiä, jossa hän on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Henkilö, joka ei ole työssä, kuuluu asuinmaansa sosiaaliturvan piiriin. Uudistuksella pyritään yhtenäistämään EU-maiden sosiaaliturvalainsäädäntöä ja siten puuttumaan niin sanottuun “sosiaaliturvashoppailuun”, mihin Suomenkin kerjäläisongelma selvästi liittyy.

Tuntuu uskomattomalta, että HYY auttaisi valitettavaan asemaan joutuneita kerjäläisiä ennemmin suomalla mahdollisuuden kadulla kerjäämisen kuin ohjaamalla kerjäläisiä hakeutumaan Suomen työmarkkinoille tai tätä kautta Suomen varsin anteliaansosiaaliturvajärjestelmän piiriin.

Kansalliset Ylioppilaat kummastelevat myös sitä, miten paljon HYY ottaa kantaa opiskelijapolitiikan ulkopuolisiin asioihin, jotka eivät juuri kosketa riviopiskelijaa. Koko ylioppilaskunnan jäsenistön mandaatilla toimiessaan ylioppilaskunnan tulisi keskittyä perustehtäväänsä, opiskelijoiden edunvalvontaan.

Päivi Pulsa, Kansalliset Ylioppilaat ry, puheenjohtaja
Eero Haapalehto, Kansalliset Ylioppilaat ry, varapuheenjohtaja
Helen Fils, Oikea edustajistoryhmä, varapuheenjohtaja