Vaaleihin on enää 45 päivää ja vaalikoneita on alkanut pulpahtelemaan kuin sieniä sateen jälkeen. Sen lisäksi, että vaalikoneet tuovat lehtien nettisivuille paljon uusia käyttäjiä, ovat ne myös itsessään helppoja uutisten aiheita lehdille.

Maakuntalehti Keskisuomalainen ehti jo julkaista ensimmäisen uutisen koskien keskisuomalaisten ehdokkaiden vastauksia lehden omassa vaalikoneessa. Lehti on laatinut jonkinlaisen häpeälistan niistä ehdokkaista, joiden mielipiteet ovat kaikista neutraaleimmat ja maltillisimmat ja antaa nyt ymmärtää etteivät nämä ehdokkaat ole mitään mieltä.

Mielenkiintoista. Aivan kuin maltillisuus olisi osoitus, ettei osaa muodostaa mielipidettä tai on tietämätön. Nähdäkseni se tarkoittaa vain, ettei suhtaudu asioihin mustavalkoisesti ja näe vain äärilaitoja, vaan kykenee tarkastelemaan asioita kokonaisvaltaisesti ja usemmalta eri kantilta. Tuskin on olemassa asiaa, jonka puolesta ja jota vastaan ei löytyisi argumentteja.

Toinen syy tähän niin sanottuun “vaalikonemaltillisuuteen” on Keskisuomalaisen vaalikoneen kysymysten suppeus ja puutteellisuus. Osaan kysymyksistä ei voi vastata puolin tai toisin ilman tarkennuksia. Tämän lisäksi kysymyksissä on asetettu vastakkain mielipiteitä, jotka eivät todellisuudessa ole toisensa poissulkevia.

Vaalikoneen maksutonta koulutusta koskeva kysymys on paraatiesimerkki puutteellisesta kysymyksestä (”koulutus on säilytettävä maksuttomana korkeakouluja myöten?”). Tarkoitetaanko kysymyksellä kaikkia Suomessa opiskelevia vai ainoastaan suomalaisia ja muita EU/ETA-maiden kansalaisia? Useimmiten kysymyksellä viitataan nimenomaan jälkimmäiseen malliin, mutta sinänsä kysymys viittaa kaikkiin.

Vastaavasti opintotukea koskeva kysymys on epäselvä ja harhaanjohtava (”tulisiko opintotukea korottaa?”). Kysymyksessä ei millään tavoin määritellä keinoja tai painotuksia. Miten? Sitomalla indeksiin, tasokorotuksella vai molemmilla? Korottamalla opintorahaa, asumislisää, opintolainan valtiontakausta vai/ja opiskelijoiden ateriatukea? Entäpä opintorahan huoltajakorotus? Kaikki ne ovat osa opintotukea tai liittyvät siihen, mutta eri painotusten seuraukset ovat hyvinkin erilaiset.

Osasta vaalikoneen kysymyksistä paistaa myös ikävästi läpi kysymysten laatijan asenteellisuus. Ydinvoimasta kysyttäessä tiedustellaan haluaako vastaaja lisätä sen käyttöä “entisestään”. Tuulivoiman kohdalla kysytään vain haluaako vastaaja lisätä sen käyttöä. Molempien käyttöä on lisätty huomattavasti, joten ydinvoiman kohdalla entisestään on tarpeetonta johdattelua. Sillä implikoidaan, että ydinvoimaahan on jo lisätty tarpeeksi, tai jopa liian paljon. Että pitääkö sitä hei nyt muka vielä entisestään lisätä?! Sen lisäksi, että tällainen on paitsi valitettavaa vastaajan kannalta, on se myös vastoin journalistiikan etiikkaa.

Vaalikoneesta löytyy myös muita puutteita. Sitä käyttäessä ei esimerkiksi ole mahdollista määrittää kysymysten painoarvoa. Tämä tarkoittaa, että mielipide maksuttomasta koulutuksesta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista ovat yhtä painavia kuin kysymys uskonnonopetuksen asemasta kouluissa. Todellisuudessa ihmiset antavat eri kysymyksille eri tavalla painoarvoa, joten puute heikentää vaalikonetulosten todenmukaisuutta.

Vaalikoneet ovat käteviä palveluita ja parhaimmillaan niiden avulla voi löytyä oikea ehdokas. Mutta myös vaalikoneisiin on suhtauduttava suurella kriittisyydellä eivätkä niiden kysymykset tai suositukset likimainkaan aina ole sopivia.

Zachris Haaparinne
Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja ja historian opiskelija