Vaalien alla JYYssä kuohuntaa aiheuttaa tuttu tematiikka. Puoluepoliittisesti sitoutuneet edustajistoryhmät ovat järjestämässä vaalipaneelia, jossa ryhmien on tarkoitus esitellä arvojaan ja näkemyksiään äänestäjille. Tämä aiheutti sitoutumattomissa ainejärjestölistoissa närkästystä.

Järjestöjen ääni julkaisi kannanoton, jossa ilmoitettiin, että heidän arvonsa tiivistyvät ryhmien vaalitemoissa. Väite on hyvin ongelmallinen, sillä sitoutumattomien vaaliteemat ovat hyvin yleisiä ja usein vailla konkretiaa. Niiden avulla äänestäjä ei voi saada käsitystä siitä, miten ehdokkaat ja listat tulevat äänestämään kaikista niistä asioista, joita edustajisto tulee seuraavan kahden vuoden aikana käsittelemään.

Alvarin unioni esimerkiksi ajaa omien sanojensa mukaan “kansainvälisyyden merkitystä”, parempaa ja turvallisempaa liikkumista, parempia kursseja kaikille ja yhdenvertaisuutta. Ylevän kuulosta, mutta kukapa näitä vastustaisi? Onko Jyväskylässä olemassa edustajistoryhmää, joka kannattaa vaarallisempaa liikkumista, huonompia kursseja kaikille, epäyhdenvertaisuutta ja “kansainvälisyyden epämerkitystä”? Ei tietenkään ole. Olennaista ei ole vaatia yhdenvertaisuutta, vaan kertoa miten sen itse ymmärtää ja miten sitä aikoo edustajistossa edistää. Se jos mikä on poliittista.

Järjestöjen ääni kertoo lausunnossaan tekevänsä ”politiikkaa opiskelijoiden hyväksi ensisijaisesti paikallisella tasolla, ilman puolueita.” Voin kertoa, että opiskelijoiden hyväksi on paljon helpompi toimia paikallisella tasolla, kun voi vaikuttaa istuvien kaupunginvaltuutettujen kautta. Ylioppilasliikkeenkin olisi hyvä huomata, että ainoa tapa vaikuttaa ei ole mielenosoitus.

Sitoutumattomien politiikka-allergia on hämmentävää ja väitteet päätöksenteosta ”tieteen” ja ”järjen äänen” avulla särähtävät ikävästi politiikantutkijan korvaan. Siinä otetaan positio, jossa toinen poljetaan irrationaalisena tai vähempiarvoisena lokaan. Ikään kuin sitoutuneessa ryhmässä toimiminen olisi jotenkin likaista tai huonompaa; järjettömyyden ja pseudotieteen kannattamista. Ei ole olemassa mitään universaalia järjen ääntä, vaan kyse on aina valinnasta. Päätöksenteossa kyse ei ole välttämättömyydestä, vaan siitä mitä halutaan tavoitella. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä opiskelijoiden etua, koska opiskelijat ovat moninainen joukko. Siksi on syytä kertoa avoimesti minkälaisia arvoja tunnustetaan ja mitä tavoitellaan. Arvovapaata politiikkaa kun ei ole olemassakaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sitoutumattomille ryhmille olisi tilaa. Sitä ei väitä kukaan, vaikka sitoutumattomat esittävätkin itsensä kyseisenlaisen kritiikin uhreina. Sitoutumattomat ehdokkaat ja edaattorit tekevät päätöksiä, kuten ihmiset muutenkin; tunteella, intuitiolla ja arvojensa kautta. Tämä pitäisi avoimesti myöntää ja tehdä omat arvot näkyviksi. Piilottelemalla päätöksenteon perusteita ei edistetä sitä avoimmuutta, jota sitoutumattomat ryhmät usein vaativat.

Koska poliittisesti sitoutuneet listat järjestäytyvät nimenomaisesti arvopohjaisesti, ovat ne pakostakin yhtenäisempiä kuin listat, jotka järjestäytyvät pääaineen perusteella. Järjestöjen ääni -vaalirenkaassa on ehdokkaita aina tulenpunaisista kommunisteista kivenkoviin kapitalisteihin. Listavaalitavan takia yhden äänestäminen on aina myös toisen tukemista; antaessaan äänensä sitoutumattomalle kommunistille, äänestäjä tukee myös vaalirenkaan kapitalistia. Tämä ei ole yhdentekevää, sillä edustajien vakaumuksella on suuri merkitys, kun edustajisto päättää esimerkiksi yritysyhteistyöstä ja jäsenmaksun korottamisesta.

Poliittista listaa äänestävä tietää mitä hän äänellään saa. Suurissa kysymyksissä poliittiset edustajistoryhmät äänestävät yhtenäisesti, kun taas Järjestöjen ääni hajaantuu käytännössä jokaisessa äänestyksessä. Vaikka poliittinen edaattori valmistuisikin kesken toimikauden, tilalle tulee toinen, jonka ajattelu ja arvot ovat hyvin lähellä edellistä. Sitoutumattomilla ryhmillä ei ole tätä etua puolellaan.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole sanoa, etteikö sitoutumattomilla olisi tilaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa. Päinvastoin, JYYssä on oltava tilaa kaikille halukkaille. Koen kuitenkin, että sitoutumattomien ryhmien esittämä kritiikki poliittisia listoja kohtaan on epäreilua ja kohtuutonta. Mikäli sitoutumattomilla ryhmillä on oikeus perustaa yhteinen vaalirengas keskenään, lienee poliittisilla ryhmillä täysi oikeus järjestää omia paneeleita ja tapahtumia. Niissä pyrimme kertomaan äänestäjille mitä arvoja ylioppilaskunnassa ajamme ja mitä meitä äänestämällä saa.

Demokratian kannalta on ensisijaisen tärkeää, että äänestäjä tietää mitä äänellään tukee.

Eetu Heiska

Ylioppilaskunnan emerituspuheenjohtaja,

valtio-opin opiskelija