Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa (JYY) käydään tänä syksynä edustajistovaalit, jossa opiskelijat valitsevat itselleen 41 edaattoria. Jyväskylän yliopisto on huomioinut tulevan vaalit viestinnässään tasan yhdellä tavalla – antamalla ohjeistuksen vaalikaranteenista. Mitenkään muuten opiskelijan arkeen kenties eniten vaikuttavia vaaleja ei toistaiseksi ole huomioitu. On tavattoman ikävää, että yliopisto lähestyy aihetta negaation kautta eikä kannusta opiskelijoita ajattelemaan ja osallistumaan.

Yliopistolla on ollut valitettava taipumus hahmottaa itsensä “politiikasta vapaaksi”. Politiikan merkitys on kyllä muodollisesti tunnustettu, mutta se on pyritty eristämään “akateemisen kuplan” ulkopuolelle. Aiemmin tänä syksynä yliopisto ei suostunut esittelemään politiikan tutkijamme analyysia, ettei analyysiä vain katsottaisi yliopiston viralliseksi kannaksi. Yliopistoyhteisöltä, johon me opiskelijatkin kuulumme, toivoisi aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun, ei sensuuria.

Kun vuonna 2012 olin ylioppilaskunnan puheenjohtajana, kritisoin lukuvuoden avajaispuheessani yliopistoa politiikka-allergiasta. Olin tuolloin juuri tullut harjoittelusta Turkista. Vaikka maata ei tunnetakaan, sananvapaudestaan, sai turkkilaisissa yliopistoissa tehdä vapaammin politiikkaa kuin Jyväskylän yliopistossa. Uskon puheenvuoroni osaltaan johtaneen siihen, että 2013 edustajistovaaleissa pääsimme kampanjoimaan myös aiemmin kiellettyihin sisätiloihin. Enää ei tarvitse edaattoriksi pyrkivän värjötellä  lokakuisen Seminaarinmäen puiden alla, vaan kampanjointia pääsee tekemään sisätiloissakin.

Vaikka ylioppilaskunnalla onkin itsenäinen asema yliopistoyhteisössä, toimii se tiiviisti yhteistyössä yliopiston kanssa. Siksi toivoisin, että yliopisto auttaisi ylioppilaskuntaa sille laissa määrätyssä tehtävässä; “Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua 2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” (Yliopistolaki 46 §)

Toivon, että yliopistomme rehtori, muu johto, tai edes viestintä, uskaltaisi ja haluaisi rohkaista opiskelijoitamme äänestämään edustajistovaaleissa, kasvamaan aktiivisiksi kansalaisiksi ja arvostamaan demokratiaa. Tähän katson myös yliopistolain osaltaan velvoittavan. Poliittinen osallistuminen ei ole syntiä, päinvastoin, eikä siihen siten tule suhtautua vieroksuen.

Ystävät hyvät, äänioikeus on etuoikeus. Käyttäkää sitä.

Eetu Heiska

Ylioppilaskunnan emerituspuheenjohtaja,

valtio-opin opiskelija