Hallituksen budjettiriihi pidetään 21.3. jolloin tarjolla julkisen rahoituksen laitoksille on juustohöylän lisäksi tarjolla vain korvapuusteja ja nälkävyötä. Politiikan piirissä pidetään julkisena salaisuutena, että yliopistojen perusrahoituksen indeksijäädytys jatkuu hamaan tulevaisuuteen.  Tämän kerrannaisvaikutus on yliopistojen rehtorineuvosto UNIFIn mukaan n. 50,0 milj.€/ vuosi, joka haittaa tutkimus- ja opetustyötä tieteen saralla.

Suuressa mittakaavassa kaiken julkisen rahoituksen toimintaresurssit tulevat niukkenemaan, jolloin myös korkeakoulutus joutuu nälkäkuurille. Tämä korostaa UNIFI ry.n vastuun lisääntymistä. Yliopistojen on nopeutettava profiloitumista, ja vähentää pienten opetus- ja tutkimustieteiden määrää. Mikäli todella haluamme nostaa tutkimuksemme ja innovaatiomme kansainväliselle huipputasolle, emme voi opettaa kauppatieteitä jokaisessa niemennotkossa ja saarelmassa.

En malta olla ihmettelemättä kotiyliopistoni Itä-Suomen yliopiston rehvastelua Suomen laaja-alaisimmasta koulutustarjonnasta. Miten koulutuksen tarjousmarket aikoo toteuttaa strategiaansa ja nousta maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon, mikäli se kouluttaa pienillä volyymeillä esim. yhteiskuntatieteitä ja kauppatieteitä kahdella kampuksellaan (kumpainenkaan ei ole muuten kansainvälisten sertifikaatitien tai auditointien meritoimaa opetusta)? Eikä profiloitumiseksi riitä se, että siirretään opetus yhdelle kampukselle.  Profiloituminen on toisaalla lisäresursointia ja panostamista, toisaalla sulkemista, irtisanomista ja lakkauttamista.

Mitä profiloituminen on?

Profiloituminen tarkoittaa mielestäni yliopistouudistuksen jatkamista. Se tarkoittaa selkeiden vastuutieteiden sopimista yliopistojen kesken. Suomen menestymisen takia ei ole järkevää jos jokainen yliopisto yrittää olla kaikessa paras saavuttamatta edes tyydyttävän tasoa. Tulevaisuus on rahoituksen panostamista profiloituneisiin yliopistoihin, uuden tekniikan käyttöön ottamista ja julkisenpuolen tutkimuksen yhdistämistä yliopistoihin aiempaa rohkeammin. Suomessa on 65 tutkimuslaitosta, joista noin puolet on julkisrahoitteisia erillislaitoksia. Tieteentutkimuksen takia pitää miettiä ja kyseenalaistaa kaikki vuosikymmenien aikana kasatut rakenteet. Olisiko puolustusvoimien teknillisellä tutkimuslaitoksella tai sotilaslääketieteen tutkimuksella jotain sellaista joita voitaisiin jatkokehittää ja kaupallistaa yhdessä Skinnarilan teekkareiden kanssa?

Profiloitumisen voi nähdä politiikassa esimerkiksi koulutuksen keskittämisenä, tai sitten rahoituksen satsaamisena elinkelpoisimpiin yksiköihin. Vannomaan en mene, mutta lähimaihin verrattuna Suomi hajasijoittaa koulutuksenrahoitusta liian laajalle. Hajauttamista indikoi mielestäni se, ettei yksikään suomalainen yliopisto ei päässyt maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon viime vuonna (The Times Higher Education World University Rankings 2012-2013). Voisiko profiloituminen olla keino nostaa tutkimuksen- ja tieteemme tasoa?

Lähteet:
Matti Linberg: Kansallinen korkeakoulupolitiikka ja yliopistojen profiloituminen, kolumni julkaistu Tieteessä tapahtuu – lehden numerossa 3/2012
The Times Higher Education World University Rankings 2012-2013: http://www.timeshighereducation.co.uk/world-university-rankings/2013/reputation-ranking/range/01-50

– Teemu
Kirjoittaja on kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja