Ydinvoima herättää kaikista energiantuotantomuodoista eniten ristiriitaisia mielipiteitä. Toisille ydinvoiman käyttö tarkoittaa ympäristön pilaamista ja terrorismiuhkaa, toisille taas se on ratkaisu suurin piirtein kaikkiin ihmiskunnan energiaongelmiin.

Itse kannatan ydinvoimaa, sillä se on tunnetuista energiamuodoista yksi edullisimmista ja vähäpäästöisimmistä. Ydinpolttoaineen ja -jätteiden vaarallisuutta tuskin kiistää kukaan, mutta oikein käytettynä ydinvoiman riskit ovat minimaalisia.

Ydinpolttoaineena käytetty uraani on uusiutumaton luonnonvara, joten ydinvoimakaan ei ole lopullinen ratkaisu maailman sähköntuotantoon. On kuitenkin olemassa lukuisia tekniikoita, joilla uraanivarantojen riittävyyttä voidaan nyt ja tulevaisuudessa parantaa.

Ydinjätteen jälleenkäsittely

Käytettyä ydinpolttoainetta voidaan käsitellä kahdella tavalla: loppusijoittamalla, eli hautaamalla se “ikuisiksi ajoiksi” kallioperään, tai jälleenkäsittelemällä. Reaktorista tulevassa ydinjätteessä on jäljellä käyttökelpoista ydinpolttoainetta, kuten uraania ja plutoniumia. Näiden erottaminen ydinjätteestä ja käyttö uutena ydinpolttoaineena on kahdella tavalla hyödyllistä. Se vähentää tarvetta uuden uraanin käyttöön. Lisäksi se vähentää ydinjätteen pitkän aikavälin aktiivisuutta eli helpottaa loppusijoitusta.

Käyttökelpoisen ydinpolttoaineen erottamiseen ydinjätteestä on nykytekniikallakin mahdollista, mutta toistaiseksi uuden uraanin käyttäminen on taloudellisesti kannattavampaa. Tilanne voi muuttua, kun maailman uraanivarannot vähenevät.

Päätökset ydinjätteen jälleenkäsittelystä ovat välttämättä myös poliittisia. Suomen ja monen muun valtion lainsäädännön mukaan käytetty ydinpolttoaine on loppusijoitettava eikä jälleenkäsittely ole mahdollista. Lainsäädännön muuttaminen ei ole ihan helppoa. Plutoniumin käyttö vaatii sen radioaktiivisuuden ja kemiallisen vaarallisuuden vuoksi uraaniakin suurempaa huolellisuutta. Pelkoa herättää myös se, että plutonium liitetään paljon useammin ydinaseisiin kuin rauhanomaiseen energiantuotantoon.

Hyötöreaktorit

Joistakin raskaista atominytimistä, jotka eivät sellaisenaan sovellu ydinpolttoaineeksi, voidaan ydinreaktioissa tehdä uutta polttoainetta. Kun tällaista ainetta lisätään ydinpolttoaineen sekaan, on mahdollista rakentaa ydinreaktori, joka tuottaa sekä energiaa että uutta polttoainetta. Tämä on lyhykäisyydessään hyötöreaktorin idea. Äkkiseltään hyötäminen saattaa kuulostaa taikatempulta, joka tuottaa ikuisesti energiaa. Näin ei tietenkään ole, mutta se nostaa reaktorin hyötysuhdetta ja pienentää polttoaineen kulutusta.

Yksi lupaavimmista hyötöreaktorien sovelluksista on toriumiin perustuva ydinvoima. Toriumia on maaperässä enemmän kuin uraania ja se on uraania turvallisempaa ja vähemmän radioaktiivista. Tosin toriumin käyttö on teknisesti vaativampaa kuin uraanin eikä kaupallisia toriumvoimaloita ole tällä hetkellä näköpiirissä.

Hyötöreaktorit ovat poliittisesti vielä vaikeampi kysymys kuin tavalliset ydinreaktorit. Hyötöreaktorien polttoaine on rikkaampaa kuin tavanomaisten reaktorien uraani, joten myös niihin liittyvät riskit ja pelot kasvavat. Kolikon toinen puoli on kuitenkin mahdollisuus huomattavaan ydinvoiman tehostamiseen.

Fuusio

Nykyaikainen ydinvoima perustuu raskaiden ydinten halkaisemiseen kevyemmiksi. Käänteinen reaktio, kevyiden ytimien yhdistyminen raskaammiksi, tuottaa myös energiaa. Ei ole lainkaan hämmästyttävää, että fuusiovoima on kaikista mahdollisista ydinvoiman tulevaisuudennäkymistä kiinnostavin. Fuusiopolttoaineen tuottamiseen tarvitaan ainoastaan vetyä ja litiumia, joita molempia löytyy valtameristä ja maankuoresta yllin kyllin. Reaktiotuote on vaaratonta heliumia.

Fuusiovoiman suurin ongelma liittyy siihen, että se on teknisesti erittäin haastavaa. Fuusiovoimaa on tutkittu kymmeniä vuosia mutta onnistuneita reaktoriprototyyppejä ei ole vieläkään onnistuttu rakentamaan. Suurin tällä hetkellä suunnitteilla oleva koereaktori on Ranskaan rakennettava ITER. Se on vuosikymmeniä kestävä ja miljardeja euroja maksava valtava kansainvälinen hanke. Voi hyvin kysyä, kannattaako niin suuria summia käyttää hankkeeseen, jonka lopputuloksesta ei ole takuita. Omasta mielestäni kannattaa. Vaikka panostus onkin iso, mahdollinen palkinto on erittäin pitkäkestoinen ja turvallinen ratkaisu maailman sähköntuotantoon.

– Jaakko
Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen