On väitetty, että kokoomukselta on aate ja ideologia hukassa ja ettei se noudata tarpeeksi oikeistolaista linjaa. Kokoomusvetoista nyky-Suomea johtaa Kataisen sosialistihallitus, jonka hallitusohjelma muistuttaa Kommunistista manifestia. Ennen oli kaikki paremmin, kun kaulassa roikkui liperit ja päässä peltipotta ja vasemmistoa vastustettiin vastustamisen
vuoksi.

On totta, että hallitusneuvotteluissa kokoomus joutui tekemään kompromisseja. On kuitenkin vaikea ymmärtää ihmistä, joka kuvittelee etteikö tämä olisi ollut väistämätöntä. Suurimman puolueen tittelistä huolimatta kokoomus sai vain noin viidesosan äänistä ja edustajapaikoista.

Kummallista olisi ajatella, että kompromisseja olisi joutunut tekemään vähemmän perussuomalaisten ja keskustan kanssa. Ensimmäiseltä ei löydy ymmärrystä ja toista ei kiinnosta kuin kotiinpäinveto ja kuppauspolitikointi.

Paljon on tullut huutia myös puolustusvoimauudistuksesta. Suomen puolustuskyky rapautuu  ja Itä-Suomi on nyt jatkuvan sotilaallisen uhan alla, ja mitä näitä nyt on. Höpö höpö, ei rapaudu ja tohdin epäillä, että Itä-Suomen ihmiset uskaltavat vastaisuudessakin liikkua  ulkona vailla pelkoa ryöstävistä venäläispartioista.

Aivan sattumalta jokaisen valittajan oman maakunnan varuskunta on juuri se, jota ilman Suomen puolustuskyky on mennyttä. Pekkarointi sikseen, vastuullisuus ei toteudu keskustan oppeja seuraamalla. Kokoomuksella ei ole mitään velvoitetta vastustaa kaikkea, mikä on puolustusvoimien budjetista pois.

Tiukasta aatteellisuudesta luopuminen ei tarkoita brändihössötystä. Ei ideologisuuden lieventäminen tarkoita periaatteista luopumista, vaan ainoastaan niiden muuttumista ja mukauttamista. Ei kokoomuksella ole mitään kategorista velvoitetta olla konservatiivinen ja itseisarvollisesti mahdollisimman oikealla. Hyvä niin.

Vähintään yhtä naurettavaa on implikointi kokoomuksen vihertymisestä pelkästään gallupien toivossa. Huoli ympäristöstä ja sen kantokyvystä on todellista vastuunkantoa. Vihreys käy kenties kukkarollesi, mutta välttämätöntä siitä huolehtiminen silti on. Se on todellista vastuunkantoa. Jos jostain sietäisi ottaa niskalenkki, niin pölhöpopulismista.

Maailma muuttuu, niin on tehtävä kokoomuksenkin. Kokoomus on onnistunut nuorennusleikkauksessaan ja uudistumisessaan kolmesta suuresta ehdottomasti parhaiten. Ei ole olemassa mitään vanhaa hyvää kokoomusta tai paluuta kuviteltuun sellaiseen.

Kategorinen taistelu vasemmistoa vastaan kynsin ja hampain on mennyttä aikaa. Tämän päivän kokoomuksella on malttia ja uskallusta yhteistyöhön ja välttämättömiin kompromisseihin. Kuten historioitsija Frank Ankersmit on todennut, vain kompromissi edustaa politiikassa todellista luovuutta.

Tämä kokoomus on juuri se, josta minä olen ylpeä ja jota tahdon olla rakentamassa.

– Zachris
Historioitsija, liittohallituksen jäsen