Suomen Lukiolaisten Liitto SLL vaatii viikonloppuna julkaistussa kannanotossaan lukioon enemmän valinnaisuutta luopumalla aineiden pakollisista johdantokursseista. Tässä tuntuu kuitenkin SLL:n eliittilukioita käyvällä hallituksella olevan kovasti haussa, mitä on arki tavanomaisessa ”seiskalla sisään” lähiölukiossa, jossa noilla kovasti parjatuilla aineiden johdantokursseilla on tuikitärkeä merkitys myöhemmän pärjäämisen kannalta niissä aineissa, joissa johdantokurssi ei ole ainoa pakollinen kurssi. Niiden tarpeellisuudesta kertonee paljon se, että tavanomaisessa lukiossa niistä jaetaan joka ryhmään useita hylättyjä arvosanoja. Esimerkiksi matematiikassa ja kielissä jopa kolmannes opiskelijoista saattaa tarvita vielä ennen johdantokurssia erillisen nollakurssin paikkaamaan yläasteella oppimatta jääneitä asioita.

Totta toki on, että lukion opetussuunnitelma on osalle lukioon tulevasta aineksesta liian vaativa. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista keventämällä opetussuunnitelmaa vaan ohjaamalla perusasteelta tehokkaammin ammatilliseen opetukseen. Samalla tulee kuitenkin huolehtia siitä, että nykyinen kehitys, jossa ammatilliselle toiselle asteelle, etenkin suosituimmille aloille, hakeutuu runsain määrin opiskelijoita korkeilla keskiarvoilla suoraan peruskoulusta, vieden samalla opiskelupaikkoja niiltä, jotka oikeasti eivät lukiopaikkaa pysty saamaan. Niinpä samalla, kun ammatilliseen opetukseen ohjaamista tehostetaan, on selkeästi lukiokelpoinen opiskelija-aines ohjattava yhtä tehokkaasti lukioon.

SLL:n kannanottoa voisikin pitää perusteltuna vain, jos SLL olisi samaan hengenvetoon vaatimassa tuntuvaa lukioverkon supistamista ja lukion aloituspaikkamäärien leikkauksia koko maassa. Tämä olisi toki perusteltua nuorten työllistymistä ajatellen, sillä supistettuun lukioon pääsisi nykyistä tiukemmilla kriteereillä, jolloin opiskelijoilta voitaisiin myös
vaatia peruskoulun oppimäärän hyvää hallintaa useimmissa aineissa, ja peruskoulua kertaavat johdantokurssit muuttuisivat tarpeettomiksi.

90-luvun huippuvuosista, jolloin yli 60 % ikäluokasta suoritti ylioppilastutkinnon, ollaan tultu jo alas lähemmäs 50 prosenttia, mutta edelleen vain noin 65-70% ylioppilastutkinnon suorittaneista sijoittuu viiden vuoden sisällä valmistumisestaan korkea-asteen jatko-opintopaikkaan. Loput joko menevät töihin tai siirtyvät ammatillisen toisen asteen opintoihin, jolloin heidän olisi ollut paljon tehokkaampaa mennä suoraan perusasteelta ammatilliselle toiselle asteelle eikä hukata 3-4 vuotta elämästään lukiossa hankkimassa tutkintoa, jonka ainoa tarkoitus on varmistaa jatko-opintokelpoisuus korkea-asteelle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei yli puolet ikäluokasta voi mitenkään olla keskimääräistä älykkäämpiä. Se ei yksinkertaisesti ole tilastollisesti mahdollista. Opetusministeriössä tällaista ajatusta ei kuitenkaan tunnuta hyväksyvän, vaan siellä elää edelleen jonkinlainen demarivallan ajan idea tulevaisuuden ”osaamisyhteiskunnasta”, jossa kaikki ovat maistereita tai tohtoreita. Tällainen kehitys kuitenkin johtaisi väistämättä koulutusinflaatioon, jossa vaatimustasoa on karsittava kaikilla tasoilla,
jotta entistä heikommin yliopistoon soveltuvat opiskelijat saataisiin tutkintoputkesta läpi.

Kivuliasta budjettitotuuttakaan ei toki tule sivuuttaa – lukiokoulutus on ylivoimaisesti halvin paikka sijoittaa elämänsä suuntaa etsivä nuori “päivähoitoon” 3-4 vuodeksi aikuistumaan. Työttömänä oleva nuori on yhteiskunnalle paljon kalliimpi, kuten on keskimääräinen ammattikoululainenkin. (kaupan alalla yksikköhinta opiskelijaa kohti on hieman lukiota edullisempi, mutta kaikilla muilla aloilla ammatillinen koulutus on alasta riippuen 10 – 100 % lukiokoulutusta kalliimpaa).

Kansantaloudellisesti kuitenkin turha ylioppilastutkinto Approbaturin yleisarvosanalla on paljon kalliimpi kuin vähän tuotantovaiheessa hintavampi ammatillinen tutkinto, joka johtaa työelämään siirtymiseen keskimäärin 19 vuoden iässä. Tässä pitäisi vain pystyä ministeriössä ja kunnissa näkemään vähän yhtä vaalikautta pidemmälle.

Samuli Kauranne
Kirjoittaja on Lukion lehtori ja entinen Kokoomusopiskelijoiden
varapuheenjohtaja