Edellisessä vieraskynäkirjoituksessani käsittelin SYL:n ja SAMOKin esittämiä väitteitä ja niissä esiintyviä tahallisia tai tahattomia tilastotulkintavirheitä liittyen EU/ETA-maiden ulkopuolisille tutkinto-opiskelijoille lakialoitteessa esitettyihin lukukausimaksuihin. Osa esitetyistä väitteistä jäi kuitenkin tuolloin käsittelemättä.

Shakespeare totesi aikoinaan Hamlet-näytelmässään Tanskanmaalla olevan jotain mätää. Samaa viestiä SYL (ja muutama muukin opiskelijajärjestö) on lukukausimaksuista toitottanut jo vuosia, sittemmin myös Ruotsilla höystettynä sen otettua lukukausimaksut käyttöön alueen ulkopuolelta tuleville. Väitteet ovat kovia. Silti sen taustalla oleva tietolähde on jäänyt avoimeksi. Samalla on myös, tietoisesti tai ei, jätetty täysin huomioimatta samanaikaiset muutokset EU/ETA-maiden sisäpuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrään. Mielikuvaksi muodostuukin tältä pohjalta helposti tutkintomaksujen romahduttavan ulkomaisten opiskelijoiden määrät täydellisesti.

Tanskan ministeriöiden tuottama tilastodata kertoo kuitenkin aivan toista kieltä. Vuonna 2006 käyttöönotetut lukukausimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolisille tutkinto-opiskelijoille eivät ole todellisuudessa juuri tahtia hiljentäneet, pikemminkin päinvastoin:

Ylläoleva kaavio ei kuitenkaan avaa lukujen sisältöä täysin, tutkinto-opiskelijat kun koostuvat sekä EU/ETA-maiden ulko- että sisäpuolelta tulevista opiskelijoista. Kaikeksi onneksi tätäkin on selvitetty alkuperäisessä tanskankielisessä raportissa. Samaisesta raportista selviää myös, etteivät kaaviossa ole mukana tohtorikoulutettavat. Palataan tähän vähän myöhemmin.

On totta, että Tanskaan EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrä notkahti lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. Tämän jälkeen määrät ovat kuitenkin nousseet, eikä kovinkaan radikaalia eroa lukukausimaksuja edeltävään aikaan enää näyttäisi olevan (2005: 1548, 2006: 1003, 2009: 1341). Suurempi yllätys löytyykin EU/ETA-maiden sisäpuolelta vuosittain tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrästä. Se nimittäin on n. 2.5-kertaistunut lukukausimaksujen aikana:

Mutta yllätykset eivät lopu tähän. Vastaavasti myös ulkomailta tulevien tohtorikoulutettavien määrä on Tanskassa noussut voimakkaasti vuoden 2006 jälkeen. Lukukausimaksuja edeltävään aikaan verrattuna määrä oli 2009-2010 jo kaksinkertainen:

Entäpä sitten Ruotsi? Totta toki on, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien määrä notkahti voimakkaasti Tanskan tapaan ensimmäisenä vuonna. Samanaikaisesti EU/ETA-maista tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrä kuitenkin kasvoi 27%. Ruotsin osalta löytyy tosin toinenkin huomionarvoinen seikka. Sen osalta on puhuttu toistuvasti nimenomaan hakijamäärien putoamisesta. Lukukausimaksujen lisäksi tätä selittää osaltaan myös käytössä oleva n. 100e hakumaksu, joka otettiin käyttöön nimenomaan rajoitusmielessä, sillä koulutusohjelmien osallistujamäärät vaihtelivat ajoittain varsin ennakoimattomasti jo maksuttoman tutkinto-opetuksen aikana. Suurena vaikuttimena tässä on myös ollut Ruotsin korkea elinkustannustaso, joka taas on riippumaton lukukausimaksujen perinnästä.

Sen kauaskantoisempia päätelmiä on Ruotsista näin lyhyellä seuranta-ajalla kuitenkin varsin mahdoton tehdä. Jännittävää toki, että SYL ja muut keihäänkärjet ovat tähän sortuneet. Voisi kuvitella yhteiskuntatutkijan jos toisenkin pyörivän kannanottojen aikoihin haudassaan tai ainakin toimistotuolissaan.

Lopputulemana on pakko todeta, että Tanskanmaalta löytyy mätää vain opiskelijaliikkeen esittämien väitteiden osalta. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on Tanskassa noussut voimakkaasti ja EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien määräkin on palautunut varsin hyvin. Näyttääkin ilmeiseltä, että yhden totuuden liikkeessä on valikoitu sopivat tilastot ja niiden osat uskonkappaleiden tueksi. Tätä olettamusta tukee vähintäänkin luova tilastojen ja lukujen käyttö niin Suomen kuin Tanskankin osalta, Ruotsia toki unohtamatta. Moraaliltaan tämä on samaa tasoa, kuin evoluutioteorian haastaminen raamatunkohdilla. Ja se on vain noloa korkeakoulutettavia edustavilta liitoilta.

Jos tulevaisuuden toivoja kiinnostaa oikeasti esittämänsä vastuunkanto, voisi hyvä lähtökohta puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja luvuilla. Nyt keisarilla ei ole vaatteita, mutta niiden olemassaoloa hoetaan silti organisoidusti koko liikkeen voimalla ylioppilas– ja opiskelijakuntia myöten. Väistämättä herääkin kysymys, miten luottaa tällaiseen osapuoleen muun toiminnan osalta esimerkiksi mandaattipaikoilla ministeriöiden työryhmissä tai muussa asiantuntijaroolissa.

Itse en varauksetta tältä pohjalta luottaisi. Parannettavaa on paljon, eikä Suomen tai nuorten sukupolvien etu näytä olevan kuin sananhelinää taustalla olevien motiivien peittämiseksi.

Perttu Koistinen
Kirjoittaja on eduskunta-avustaja ja Kokoomusopiskelijoiden pääsihteeri, evp.