Harva asia elämässä on yhtä käänteentekevä kuin opiskelijaelämän aloittaminen. Lähes kaikki on mahdollista ja lähes kaikki ovet ovat avoinna. Saatat rakastua, voittaa pelkosi, jopa muuttaa maailmaa.

Vaikka paine valmistua äkkiä ja tavoiteajassa on kova, älä kulje matkaa laput silmillä. Kokeile uusia asioita ja opettele sanomaan mahdollisuuksille kyllä – järjestä isot juhlat, perusta oma harrasteryhmä, kokeile politiikkaa.

Sanotaan, että on eri asia lukea kirjoja rakkaudesta kuin olla rakastunut. Samalla tavalla olen huomannut, että on eri asia lukea valtio-oppia kuin olla mukana politiikassa. Tämä pätee yhtä paljon esimerkiksi oikeustieteen tai terveysalan opiskelijoihin – lait eivät synny tyhjiössä eikä sote-järjestelmä muotoudu ilman poliittisia prosesseja. Yhteiskunnan lainalaisuuksien tunteminen on hyödyllistä meille kaikille.

Suurin yksittäinen tornihuhu, jonka ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa toivoisin korjattavan, on puolueeseen kuulumiseen liitetyt uhkat. Ajatellaan, että toimittajan, virkamiehen tai syyttäjän uralle tähtäävien kannattaa varjella puolueettomuuttaan kuin neitsyyttään. Pyhpah! Puolueeseen kuuluminen avaa yleensä ovia enemmän kuin sulkee niitä. Voihan puolueesta myös aina tarvittaessa erota.

Aloin mielessäni listaamaan asioita, joita (poliittinen) opiskelijatoiminta on minulle tuonut. Listasta tuli aika hyvä. Kannustan jokaista lähtemään mukaan – Kokoomusopiskelijoihin tai sitten johonkin muuhun.

  • Johtamiskokemusta. Olen johtanut yhdistyksiä, järjestöä, ylioppilaskuntaa.
  • Verkostoja. Tunnen eri alojen opiskelijoita, ammattilaisia ja vaikuttajia.
  • Sosiaalisia suhteita. Sydänystäviä, työkavereita, seurustelukumppanin.
  • Taitoja. Puhetaitoja, kirjoitustaitoja, vuorovaikutustaitoja.
  • Tietoja. Kuinka järjestetään megabileet, miten asuntosäätiötä ohjataan, mitä yhtiön hallituksessa tehdään.
  • Ymmärrystä. Kuinka kohdata erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja äkkiäkin muuttuvia tilanteita.
  • Tuhottomasti iloa ja uskomattomia kokemuksia. Miltä tuntuu laulaa isänmaallista sitsilaulua sydämensä pohjasta, miltä tuntuu huutaa fuksivalaa satojen opiskelijoiden toistettavaksi kastajaisissa, miltä tuntuu seistä massojen edessä vapun lakituspäivänä Turun taidemuseonmäellä? Aika siistiltä. Ei olis onnistunut jäämällä kotiin lukemaan kirjoja.

 

Janika Takatalo

Valtio-opin opiskelija ja Tuhatkunnan varapuheenjohtaja