Tänään julkaistiin kaksi paljon itkua ja hammasten kiristelyä aiheuttanutta raporttia. Puolustusvoimauudistuksen ratkaisumalli sekä kuntauudistusraportti. Molemmat ehdittiinkin tyrmätä sen kummemmin asiaan perehtymättä Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen toimesta. Ainakin sen kuvan asiasta saa, kun hänen nopean ulostulonsa antia tarkastelee. Myös Perussuomalaisten kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö ehti SDP:n kuntatyöryhmän puheenjohtajan Maarit Feldt-Rannan kanssa oman lusikkansa soppaan heittämään. Käsittelen ensin puolustusvoimauudistuksen, jonka jälkeen paneudun kuntauudistusraporttiin.

Puolustusvoimauudistus

Puolustusvoimauudistusta koskevassa uutisoinnissa on unohdettu täysin se tosiasia, että puolustusvoimat oli joka tapauksessa tekemässä uudistusta, joka olisi sisältänyt myös varuskuntien lakkauttamisia. Tämän päälle toki tulivat sille hallitusohjelmassa asetetut säästötavoitteet. Toisin sanoen joka tapauksessa vastaavanlaisia rakenteellisia uudistuksia olisi tehty. Nyt esitettävä muutos ei missään määrin vaaranna Suomen aluepuolustusta. Suurin kipukynnys piilee siinä, että aluepoliittisesti vaikutukset ovat isoja pienellä aikavälillä. Hajautettu rakenne, logistiset haasteet ja kasvavat kiinteistökustannukset syövät maanpuolustustyöhön käytettäviä resursseja. Näillä toimenpiteillä kuitenkin kyetään turvaamaan laadukas varusmieskoulutus sekä kantahenkilökunnan toimintaedellytykset parhaalla mahdollisella tavalla tässä vallitsevassa tilanteessa. Olennaisinta tässä kuitenkin on se, että puolustusvoimat lähtee toteuttamaan sille annettua tehtävää ja se toteuttaa sen sille parhaiten soveltuvalla tavalla ilman liiallista poliittista ohjausta. Toisin sanoen aluepolitiikka ei voi olla esteenä puolustusvoimien suorituskyvylle.

Kuntauudistus

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys kuntien uudistamisesta oli varsin laaja ja kattava pitäen sisällään myös tänään paljon puhutun kartan. Itse koen esitetyn kartan täysin toissijaisena, sillä se on vain työryhmän näkemys siitä, että miten heidän mielestään asiaa kannattaisi lähteä kuntien kanssa keskustelemaan. Itse selvitys pitää sisällään hyvin paljon muutakin. Nykytilan kuvaus, lainsäädäntö, kielelliset erityistarpeet ja monta muuta asiaa on käyty hyvinkin tarkkaan läpi. Olennaisinta onkin siis se sisältö eikä paljon parjattu karttaharjoitus. Olisi oppositiojohtajan uskottavuudellekin parempaa, jos tohtisi edes perehtyä selvityksen keskeisimpiin asioihin, kuten kuntalaisten palvelujen säilyttämisen edellytyksiin. Kuntia taikka valtiota kun ei vain voi velkaannuttaa loputtomiin, ellei sitten koroteta veroja rajulla kädellä. Jälkimmäinen tuskin on kovin realistinen vaihtoehto varsinkaan, kun tiedämme huoltosuhteen tulevina vuosina selvästi heikentyvän väestön ikääntyessä. Kysymys on nyt siitä, että onko tarkoituksena kuntatasolla katsoa vain omaa napaa vai kyetäänkö tarkastelemaan asioita isommasta perspektiivistä, jotta yksittäisen kuntalaisen etu tulee huomioitua?

Niin… olemmeko me valmiit uudistamaan rakenteita kuntalaisten edun vuoksi vai pidämmekö saavutetut linjat tappioista huolimatta? Minä olen valmis keskustelemaan. Oletko sinä?

– Akseli
Kirjoitus edustaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä uudistuksista.