Viime eduskuntavaalien alla nähtiin opiskelijoiden poliittisen aktiivisuuden synnyttämä ylilyönti Tampereen Teknillisellä Yliopistolla, jossa hallintojohtajan päätöksellä yliopiston tiloissa kiellettiin kaikki poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen mainonta. Sen sijaan kiellon ulkopuolelle rajattiin esimerkiksi henkilökunnan ammattiyhdistysten toiminta.

Yliopistolain 4 §:n mukaan yliopistoon kuuluvat opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilökunta sekä opiskelijat. Hallintojohtajan päätöksellä opiskelijat muuttuivat kerta heitolla täysivaltaisista yliopiston jäsenistä alamaisiksi, joilta täytyy piilottaa poliittisen osallistumisen mahdollisuus samalla, kun henkilökuntaan kuuluvat voivat tehdä sekä yliopistolla että yhteiskunnassa päätöksiä opiskelijoiden puolesta.

Korkeakouluopiskelijoiden pitäisi olla tämän maan älyllistä eliittiä, mikä tarkoittaa sitä, että he osaavat kyllä suhtautua kriittisesti sekä yhteiskuntaan ja arvioida omaa mahdollista puoluekantaansa ihan itse. Huoli nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ja suurten ikäluokkien vaikutusvallasta tämän maan politiikkaan pitäisi olla opiskelijaliikkeen yhteinen huoli. Äänestyspäätös, saati päätös liittyä puolueeseen, ei perustu siihen, kuka huutaa kovimmin ja useimmin yliopiston aulassa. Sen verran voisimme luottaa älyllisen eliitin omaan ajatteluun.

Teekkarit ovat suhtautuneet perinteisesti nuivasti puoluepolitiikkaan ja ovat hankalasti houkuteltavia puolueen jäseniksi. Ehkä tästä syystä ylioppilaskuntaakaan ei tuntunut vaivaavan yliopiston hallintojohtajan päätös lainkaan. Kunhan killat voivat rauhassa valita teemansa naamiaisiin ja pillien värit bileisiin, maailmassa on kaikki hyvin. Valitun asenteen syy-seuraus-suhde on kyllä nähtävissä. Teekkareita tai diplomi-insinöörejä ei kaupunkien ja etenkään valtakunnan päätöksen teossa juuri näy.

TTYY:n hallituksen puheenjohtaja Juuso Kuusinen sanoi TTY:n lukuvuoden avajaispuheessa seuraavasti: ”Opiskelijat ovat entistäkin tärkeämpi osa nykypäivän kehittyvää yliopistoa. Meitä kiinnostaa se, millaisena toimijana meidät koetaan yliopistolla, miten koulutuksemme kehittyy ja minkä roolin otamme yhteiskunnassa. Me haluamme olla vaikuttamassa ympäristöömme ja toivomme muulta yhteisöltä täyttä tukea tälle kehitykselle.”

Toivoa toki sopii, mutta varmaa on, ettei kukaan meille vaikuttamisen paikkoja anna. Ne on otettava itse. Koulutuksen kehittymisen ja yhteiskunnallisen roolin näkökulmasta teekkari jää sivusta seuraajaksi, mitä näille asioille tapahtuu. Teekkarit ovat tärkeä osa suomalaista osaamista ja kilpailukykyä, mutta niihin vaikuttavat päätökset tehdään siellä, missä teekkarit eivät istu. Nimittäin puolueissa, kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa.

Jenny Nyman

kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, teekkarin puoliso ja diplomi-insinöörin sisko