Sofi WeckmanSuomen tavoitteena on olla yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista. Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja -osaamisesta kuulee usein maailmalta kehuja. Tosiasiassa Suomi on kuitenkin jäänyt jälkeen teknologian ja internetin hyödyntämisessä opetuksessa eikä koulutusviennin mahdollisuuksia ole toistaiseksi kokonaisuudessaan hyödynnetty.

Opetusministeri Krista Kiurun asettaman tuoreen työryhmän tavoitteena on selvittää suomalaisen koulutuksen vientimahdollisuuksia, ja siten kasvattaa koulutuksen osuutta Suomen kokonaisviennistä. Projektilla on potentiaalia myös kehittää omaa koulutusjärjestelmäämme. Jotta joku olisi kiinnostunut suomalaisesta koulutuksesta, on sen pysyttävä ajan hermoilla ja oltava kehityksen aallon harjalla. Suomalaisten yliopistojen on jo aika avata silmänsä internetissä tapahtuvalle kansainväliselle koulutuskilpailulle, ja myös siirrettävä itsensä tälle verkon aikakaudelle.

MOOC’sien mullistus Eurooppaan – missä Suomi?

Yliopisto-opinnot ovat olleet niiden alkuajoista lähtien hyvin samanlaisia – luentoja luentojen perään. Maailmalla radikaaleimmat veikkaavat kuitenkin, että nyt on tapahtumassa yliopisto-opintojen historian suurin mullistus MOOC’sien myötä. MOOC’sien eli avointen massiivisten verkkokurssien (Massive Open Online Courses) kautta miljoonat opiskelijat ympäri maailman ovat jo osallistuneet huippuyliopistojen järjestämille, jopa satoja tuhansia opiskelijoita sisältäville verkkokursseille. Opiskelusta on tullut näiden kurssien myötä mahdollista kotisohvalta käsin, alan huippuprofessorin opetuksessa. Ja massiivisen verkkokurssien trendi ei rajoitu pelkästään korkeakoulutukseen. Sen lisäksi, että MOOC’sit tukevat elinikäistä oppimista, tulevat ne myös uudistamaan suuren rahan yrityskoulutuksen.

MOOC’sien hyökyaaltoa kuvastaa esimerkiksi yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston professorien kehittämän Courseran massiiviset luvut. Yrityksen 395 kurssia ovat keränneet 9 500 000 ilmoittautumista 195 eri maasta. Courseran kautta kursseja tarjoavien huippuyliopistojen listalla ovat mm. Standford ja Princeton.

Suurin osa MOOC’seista tulee yhä USA:sta, mutta yhä useampi eurooppalainen korkeakoulu järjestää jo, tai ainakin suunnittelee lähitulevaisuudessa järjestävänsä MOOC’seja. Villeimpien veikkausten mukaan MOOC’sit kuihduttavat keskitasoiset yliopistot, kun verkon kautta on mahdollista saada alan korkeinta opetusta. Kehityksen seurauksena yliopistot pakotetaan erikoistumaan ja tarjoamaan korkeatasoista ja modernia opetusta. Suomalaiset yliopistot joutuvatkin suurten haasteiden ja ratkaisujen eteen, jos ne eivät kykene uudistumaan vanhoista kankeista käytännöistään.

Helsingin yliopiston ennakkoluuloton esimerkki

Suomessa MOOC kursseja tarjoaa toistaiseksi tietääkseni vain Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteenlaitos muutamalla ohjelmoinnin avoimella verkkokurssillaan. Laitoksen ennakkoluulotonta asennetta osoittaa myös se, että suorittamalla ohjelmoinnin MOOC’in menestyksekkäästi, opiskelijalla on samalla myös mahdollisuus päästä tätä kautta yliopiston opiskelijaksi.  Ensimmäisenä MOOC-vuonna 2012 alan opinnot aloitti tätä sisäänpääsymenetelmää käyttämällä jopa 38 opiskelijaa. Järjestelmän kokemukset ovat hyvin positiiviset niin opiskelijoilla kuin laitoksen henkilökunnallakin.

Toki myös ennakkoluuloja MOOC’seja kohtaan on. Verkon kautta suoritettavat etäopinnot ovat vähintäänkin haastavia tietyillä ammattialoilla, opintojen hyväksyminen tutkintoon on yhä kankeaa ja vajavaista, ja kanssaopiskelijoiden suorittama arviointi saattaa herättää epäilyksiä. Suomalaisten korkeakoulujen iso haaste kansainvälisessä kilpailussa on puolestaan kielemme marginaalinen asema. Toisaalta Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOC’sit ovat jo osoittaneet tietyn kysynnän suomenkielisille avoimille verkkokursseille, mutta niiden potentiaalinen opiskelijamäärä on kuitenkin parhaimmassakin tapauksessa aina rajattu.

MOOC’sit edistämään suomalaista koulutusvientiä

Kansainvälisten esimerkkien lisäksi, huolimatta pienestä ja kotimaisesta mittakaavastaan, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kokemus osoittaa MOOC’sien potentiaalin koulun ja opintojen markkinoinnissa potentiaalisille opiskelijoille. Sen lisäksi, että opiskelijat saavat koulun opintotarjonnasta makupalan, saavat he samalla myös konkreettisen tuntuman vaikuttaako ala oikealta, sekä parhaimmassa tapauksessa myös opiskelupaikan kouluun. Yliopiston omat opiskelijat puolestaan saavat MOOC’sista opintopisteet tutkintoonsa.

Suomalaisten korkeakoulujen on aika tulla nettiaikakauteen. Muun muassa joustavat etäopinnot ja suoritekäytännöt sekä tenttiakvaariot on saatava osaksi yliopisto-opintojen arkipäivää. Toivottavasti tämän uuden koulutusvientityöryhmän myötä pohdinta myös siitä, millaiset mahdollisuudet avoimilla verkko-opinnoilla on edistää suomalaista koulutusvientiä sekä suomalaisten yliopistojen kansainvälistymispyrkimyksiä käynnistyy toden teolla.

Sofi Weckman
Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja