Sanon jo alkuun, että arvostan varttuneempia ikäpolvia ja kunnioitan heidän saavutuksiaan. Maailman parhaimpiin lukeutuva koulutusjärjestelmä, kattava julkinen terveydenhoito, sosiaaliturva jne. Näitä hyviä asioita voisi luetella toki varsin pitkään. Se ei kuitenkaan ole mikään syy olla tekemättä kriittistä tarkastelua, joten sen myös teen. Olemme vedenjakajalla. Mihin suuntaan olemmekaan nyt suuntaamassa? Satsauksia tulevaisuuteen vai muistelemmeko menneitä? Siitä on nyt pohjimmiltaan kyse. Perinteisesti hädän hetkellä on pelastettu lapset ensin, koska niillä on vielä tulevaisuutta. Nostan siis aiheen keskusteluun.

Nuorten yhteiskuntatakuu

Ministeri Ihalainen kertoi näkemyksiään tiistain Keskisuomalaisessa nuorten yhteiskuntatakuuta koskien. Huolta aiheuttavia seikkoja on useita. Suomessa on 110 000 sellaista nuorta, joilla ei ole toisen asteen koulutusta. Nämä nuoret ovat työmarkkinoiden suhteen kaikkein heikoimmassa asemassa. Hallitusohjelmassa on sovittu, että asiaan puututaan ja tavoitellaan lähes joka kolmannen saamista koulutukseen tai palkkatuettuun työhön. Tavoite on tärkeä, sillä tarvitsemme tulevaisuudessa mahdollisimman monia hartioita huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä.

Olemme siis ison ongelman edessä, sillä tavoitteeseen pääsemisestä ei ole toivoakaan ilman lisärahoituksen saamista ensimmäisessä lisätalousarviossa. Olemme nähneet erilaisia laskelmia syrjäytymisen aiheuttamisesta kustannuksista ja kysynkin, että kumpaan meillä on varaa? Syrjäytymiseen vai syrjäytymisen ehkäisyyn? Asia ei toki todellisuudessa ole näin yksinkertainen, mutta perusperiaatteena on aina kuitenkin se, että jälkimmäinen on halvempaa. Vaikeuden voi todeta jo muutaman työmarkkinakeskusjärjestön SAK:n, AKAVA:n sekä STTK:n vellovista pohdinnoista. Yleviä ajatuksia itse kullakin, mutta miten ne toteutetaan? Huomautan, että ajatuksista heijastuu myös iso vääristymä. Varttuneemmat ikäpolvet tekevät päätöksiä puolestamme ja päätökset ovat myös sen näköisiä. Sitä kehitystä en voi hyväksyä. Realismia on toki todeta, että kaikkia syrjäytyneitä emme voi auttaa, mutta jokainen joka saa kiinni elämästä on askel kohti parempaa.

Mistä rahoitus?

Miten voisimme asian siis ratkaista. Heitän palloa myös varttuneemmille ikäluokille. Perinteisesti nuorta ”tietämätöntä” polvea on muistutettu teidän aikaansaannoksistanne. Kun me kaikki oletamme, että huolehdimme teistä ikääntyvistä tulevaisuudessa, ette tekään voi pakoilla sitä realiteettia, jonka olette meille jättäneet. Tulevina vuosina ikääntymisenne aiheuttamat kustannukset kasvavat ja huoltosuhteemme suorastaan romahtaa. Tämän lisäksi valtion velka on myös tulevaisuudessa maksettava takaisin. Tosin SAK:n hallituksen ajatuksena on ottaa parina seuraavana vuonna lisää velkaa ja siirtää velanmaksu tuleville sukupolville. Kysynkin, että onko ikäluokkamme kohtalona kaatua, kellokortin leimattuamme, hautaan kaikkemme antaneena ja silti velatkin on maksamatta?

On sanomattakin selvää, että asiaan on puututtava viimeistään nyt tai siirrymme Kreikan tielle siirtämällä ongelmia tulevaisuuden murheeksi. Sellaisen toiminnan hyväksyminen on anteeksiantamatonta ja pölhöpopulismia. Pikavoittojen tavoittelut on unohdettava, jos kustannukset ovat tulevaisuudessa moninkertaiset. Tämä olisi eduskunnan oppositiosta käsinkin toimivien hyvä tiedostaa. Jytkyn julistaminen on turhaa, jos verovaroja ei 2020- ja 2030-luvuilla kerry siihen malliin, että kykenemme kattamaan kasvavat vanhusten hoitokulut. Vaihtoehtoisesti voimme unohtaa inhimillisyyden leikkaamalla sieltä, missä menoja on eniten, mutta sitä en näe vaihtoehtona. Koska tilanne ei vaikuta hyvältä, on siis löydyttävä ratkaisu. Ehdotan ratkaisuksi seuraavaa: Tulevaisuuteen on satsattava ja rahat löydyttävä kehysriihessä tai tuulettimesta löytyy tulevaisuudessa muutakin kuin pölyhiukkasia.

Lopputulema

Jotta me voimme tulevaisuudessa pitää teistä ikääntyvistä huolta, on teidän jätettävä meidän huolehdittavaksemme sellainen tulevaisuus, että huolenpito on ylipäätään mahdollista! Lopetetaan siis se iänikuinen kädenvääntö ja ratkaistaan tämä syrjäytymisongelma, jotta on paljon helpompi huolehtia sitten teistä ikääntyvistä. Rahoitusta siihen löytyy kyllä, jos on halua ja satsaus nuoriin on satsaus tulevaisuuteen. Sen jälkeen onkin työ- ja elinkeinoministeriön, työmarkkinajärjestöjen, kuntien sekä monen muun tahon tehtävänä tehdä sanoista totta. Voin luvata, jos ratkaisua ei löydy, niin perästä kuuluu… ikävä kyllä.

– Akseli
Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja