Muutama päivä on jo ehtinyt vierähtää hallituksen budjettiriihestä ja demarien oma lausuntoautomaatti Mikael Jungner on ehtinyt availla sanaista arkkuaan. Viime viikolla arkusta paljastuivat mm. lausunnot MGR:n kiusaamisesta ja astioiden jakoon laittamisesta budjettiriihessä. Tänä aamuna taas arkusta paljastui, että hallituksen karavaanin kylkeen on tullut lommoja. Vaikuttaakin siltä, että demareissa ja erityisesti Mikaelilla on edelleen oppositiovaihde päällä.

Itse budjettiriihi taas jätti hieman vaisumman maun, sillä mitään erikoisempaa ei riihen lopputuloksena saatu. Omat ajatukset taas ovat kieltämättä hivenen kaksijakoiset. Opiskelijoihin ja koulutukseen varatut varat säästyivät suuremmilta leikkauksilta, jos mukaan ei lueta jo kehysriihessä päätettyä yliopistoindeksin jäädyttämistä. Toivottavasti sivistykseen kohdistuvat säästöt jäävät kuitenkin tilapäisiksi, sillä siitä säästäminen on maton vetämistä omien jalkojen alta. Toisaalta valtio kuitenkin velkaantuu lisää. Tästä syystä itsellänikin päällimmäinen tuntemus budjettiriihestä on pienoinen pettymys.

Velkaa otetaan tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen tuo tullessaan lisää menoja kuntien sekä valtion budjetteihin. Toisin sanoen työssäkäyvien sukupolvien on tulevaisuudessa maksettava nyt otettuja lainoja ja vielä huolehdittava ikääntyvistä. Aika rankka urakka on luvassa ja viimeisimmät viestit nuorten hyvinvoinnista eivät ole kovinkaan rohkaisevia. 31.7.2012 valtiolla oli velkaa 15 637 euroa henkilöä kohden eli kaiken kaikkiaan 84,7 mrd. euroa. Tämä kaikki siis tilanteessa, jossa vuonna 1948 syntyneet ovat edelleenkin maamme suurin ikäluokka.

Tätä taustaa vasten maamme hallituksen toimet eivät varsinaisesti nuoremman sukupolven näkökulmasta herätä luottamuksen ilmapiiriä omaan tulevaisuuteen. Säätytalon piipuista kantautunut savu toi siis mukanaan entistä synkemmän ukkospilven nuorten sukupolvien ylle. Jos hallitus ei saa valtion velkaantumista kuriin, on karavaanin kyljessä paljon muutakin, kuin pelkkä mitätön lommo Mikael! Politiikka on joskus kovaa ja siitä huolimatta asioita on saatava aikaan. Jos paineet taas tuntuvat liian kovilta, on syytä vaihtaa kustannuspaikkaa.

Kysymys kuuluukin, että aikovatko Jyrki ja Jutta katkaista velkaantumiskierteen, vai tulemmeko me nuoret kuittaamaan ne lainat jälleen kerran?

– Akseli
Kirjoittaja on kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, joka kaikesta huolimatta tietää, että tästä jotenkin selvitään.