Arvoisa juhlaväki,

Vappu on työväen, ylioppilaiden ja kevään juhlaa. Sen juhlistamiseen kuuluu monenlaisia perinteitä, kuten siman ja munkkien valmistaminen sekä piknikillä käynti. Myös poliittiset puheet, kuten tämäkin osaltaan on, ovat vakiinnuttaneet paikkansa vapun vietossa.

Hyvät naiset ja herrat,

Perinteisestä poliittisesta vappupuheesta poiketen, en tule sanomaan sanallakaan muiden puolueiden edesottamuksista olivatpa ne sitten positiivisia tai vähemmän mairittelevia. Sen sijaan, että puhuisin opposition tai eri puolueiden tekemisistä, keskityn mieluummin puhumaan niistä asioista, jotka ovat lähellä teitä.

Pohtiessani puheen sisältöä päädyin ratkaisuun, joka keskittyy ympäröivään Hämeenlinnaan ja sen asukkaisiin. Olen asunut täällä vakituisesti vuoden alusta ja olen vasta opettelemassa, mitä on olla hämeenlinnalainen. Kevään kuluessa olenkin tutustunut erilaisiin ulkoilureitteihin ja liikuntapaikkoihin, kirjastokortti tuli hankittua ja sen lisäksi erilaiset kaupat ovat tulleet tutuksi, siis aivan normaaleja arkisia asioita, joita mahtuu meidän jokaisen elämään lukemattomia. Samanlaisia asioita olen kokenut niin kotipaikkakunnallani Säkylässä ja sittemmin Porissa, Raumalla, Turussa sekä Helsingissä. Mitkä asiat ovatkaan sellaisia, jotka ovat meille kaikille tärkeitä, mutta jotka otamme tietyllä tapaa itsestään selvyytenä?

Hyvät kuulijat,

Sunnuntaina kirjoittaessani tätä puhetta katselin ulos ikkunasta ja havaitsin nuoren isän ja äidin leikkivän kerrostalon pihalla pienen lapsensa kanssa. Koiraa ulkoiluttaessani havaitsin hieman varttuneemman naisen tekevän liikunnallista harjoitetta pihapiirin penkillä ja erilaisten ihmisten kävelevän vastaan. On sanottava, että keli oli mitä hienoin.

Kun ajattelemme asiaa tarkemmin, huomaamme, että nämä ovat juuri niitä pieniä tärkeitä asioita, joita mahtuu jokaiseen päiväämme. Jokainen meistä voi samaistua näiden kahden nuoren ihmisen asemaan heidän katsellessaan leikkivää lastaan kerrostalon pihalla. Miltä meistä tuntuisikaan, jos mieltämme painaisi jatkuva huoli turvallisuudesta tai toimeentulosta. Puhumattakaan siitä, että jos emme rakentaisi paikkoja, joissa me voimme leikkiä, liikkua tai rentoutua. Koulun ja koulumatkan tulee olla sellainen, ettei meidän ole tarpeen kantaa niistä aikuisina huolta, vaan ne ovat lapsille ja nuorille turvallisia. Opiskelijoiden, työssäkäyvien ja eläkeläisten tarpeet on otettava myös huomioon. Käytännössä kysymys on siitä, että miten me huomioimme eri ryhmien tarpeet mahdollisimman hyvin, niin että jokaisella meistä on turvallinen tunne ja voimme nauttia ympäristöstämme. Haluamme siis olla vapaita uhista, jotka häiritsevät päivittäistä elämäämme, olkoonkin ne uhat miten mitättömiä tahansa.

Arvoisat kuulijat,

Vapaus tuo mukanaan vastuuta. Meidän on kannettava vastuuta huomisesta, jotta voimme tulevaisuudessakin kouluttaa lapsemme sekä pitää huolta ikääntyvistä, että tulevaisuudessakin nuoremmat sukupolvet voivat tuntea itsensä vapaiksi. Väestömme ikääntyy seuraavien 20 vuoden ajan aiempaa nopeammin, joka on osoitus siitä hyvinvoinnin kasvusta, jonka olemme saavuttaneet. Tämän yhtälön ylläpitäminen vaatii meiltä jokaiselta erityisiä ponnisteluja.

Haasteisiin on jo tartuttu ja maamme hallitus on ottanut työlistalleen varsin kunnianhimoisen määrän uudistuksia. Muutoksia on luvassa peruskouluun, ammattikouluihin ja lukioihin sekä korkeakouluihin, unohtamatta tietenkään työ- ja elinkeinotoimintaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä ikäihmisten palveluihin tehtäviä pienempiä ja isompia uudistuksia. Edellä mainittujen lisäksi meneillään on vielä kuntauudistus ja valtion talouden tasapainottamistoimet. Yksittäisenä asiana haluan nostaa lisäpanostukset nuorten yhteiskuntatakuuseen. Tällä hetkellä yli 110 000 alle 30-vuotiasta on ilman toisen asteen tutkintoa ja on suuri riski, että he syrjäytyvät. Nuorempien sukupolvien kannalta onkin tärkeää saavuttaa sellainen asema, että kykenemme kohtaamaan tulevaisuuden meille tuomat haasteet. Tällöin tarvitsemme jokaisen mahdollisen käsiparin varjelemaan yhteistä hyvää.

Rakkaat hämeenlinnalaiset,

Paikallisella tasolla muutokset tulevaa varten ovat myöskin edessä. Ensi syksyn kunnallisvaaleissa valitaan tulevaisuutemme tekijät. Kun valituksi tulevat kuntapäättäjät ovat kaukonäköisiä, he ymmärtävät kyllä millä vakavuudella tulevaisuuteen on suhtauduttava. Sanon tässä vaiheessa, että Hämeenlinnalla ja sen päättäjillä on paljon opittavaa, mutta sillä on myös paljon annettavaa lähiympäristölleen. Odotettavissa on, että Hämeenlinnan seudulla tullaan tekemään kuntaliitoksia, mutta sitä ei saa missään nimessä tehdä suurimman sanelemana, vaan ottamalla jokaisen kunnan parhaat piirteet huomioon. Vain tällä tavalla voimme luoda jotain uutta ja kestävää.

Erityisen tärkeää on uskallus tehdä rohkeita päätöksiä, kun taloustilanne on haasteellinen. Pitää rakentaa uutta ja purkaa vanhaa toimimatonta saavuttaakseen kehitystä. Hyvinä esimerkkeinä uudesta ovat muutamat projektit, kuten moottoritien kate, Eteläranta sekä Sunny Car Center ja taas vanhan toimimattoman purusta esimerkkinä ovat Keinusaaressa tehtävät purkutyöt. Muutokset herättävät aina huolta, mutta ihmisten pelottelu ylimitoitetuilla uhilla ja kauhukuvilla on anteeksiantamattoman lyhytnäköistä toimintaa. Se on suoraan sanottuna härskiä kuntalaisen huolella ratsastamista. Miksi me tahtoisimme pelätä, jos siihen ei oikeasti ole aihetta?

Historiamme pitää sisällään monta uskaliasta ja aiempaa kyseenalaistanutta avausta, jotka ovat johtaneet yhteisen hyvämme kasvuun. Kukapa olisi aikoinaan uskonut, että Suomesta voisi tulla yritys, joka on hissibisneksessä yksi maailman suurimmista, sillä eihän meillä täällä ole edes korkeita kerrostaloja. Aivan… tähän uskoi muutama rohkea ihminen ja katsokaapa millainen yritys esimerkiksi KONE nykyään on.

Samaa ajatusta meidän on toteutettava myös Hämeenlinnan kohdalla. On tehtävä rohkeita, mutta harkittuja ratkaisuja. On mietittävä, että mihin suuntaan me haluamme tämän kaupungin kehittyvän. Haluammeko me laittaa rajat kiinni ja pelätä tulevaa vai näyttää itse sen suunnan, johon me haluamme mennä? Itse valitsisin jälkimmäisen ja lisään siihen avoimuuden keskustella tulevasta.

Hyvät kuulijat,

Palataanpa siihen, mistä puhuin teille puheeni alkupuolella. Puhuin siitä, miten me koemme tällä hetkellä asuinympäristömme. Onko se turvallinen ja miellyttävä eri sukupolvien elää sulassa sovussa.

On sanottu, että ihmisellä on kaksi korvaa sekä yksi suu ja niitä tulisi käyttää siinä suhteessa. Voisin väittää, että tämän suhteen normaalilla suomalaisella ei ole haasteita. Haluankin haastaa teidät kertomaan ajatuksistanne. Lupaan, että jokaisen mielipide otetaan huomioon, mutta en voi luvata, että aivan kaikkia voitaisiin toteuttaa. Uskallan väittää muidenkin kokoomuslaisten puolesta, että pidämme lupauksen ottaa ajatuksenne huomioon tehdessämme päätöksiä.

Kertokaa meille mihin suuntaan Hämeenlinnaa pitäisi kehittää. Kertokaa meille, mitä te haluatte sosiaali- ja terveyspalveluilta, miten kulttuuri- ja urheilutoimintaa tulisi kehittää, miten julkista liikennettä tulisi kehittää. Pyydän tätä teiltä siksi, että te olette oman asuinalueenne parhaita asiantuntijoita, Hämeenlinnan tuntijoita. Siis kertokaa ajatuksenne, kokoomuslaiset kuuntelevat.

Jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa, kun siihen riittävästi uskoo. Ratkaisun avaimet ovat ensi syksynä käsissänne. Käyttäkää niitä viisaasti.

Lopuksi haluan kiittää teitä kuulijoita. Nostaa maljan teille ja suomalaiselle työlle sekä toivottaa oikein mukavaa ja rauhaisaa vappua.