Vuosi 2016 on päättymässä pakollisen toisen kotimaisen kielen opiskelun ympärillä käytävän keskustelun osalta perussuomalaisten nuorten julkaisemaan videoon, jota tähdittää pakkoruotsin ruoskima Sebastian Tynkkynen. Helsingin tuomiokirkon portailla kuvatussa videossa otetaan erittäin voimakkaasti jälleen kantaa ruotsin opettamiseen suomalaisissa oppilaitoksissa, mitä videolla demonisoidaan vetoamalla kyseisen kielen pakollisuuteen ja käyttämällä mautonta ja väkivaltaista retoriikkaa ruotsin kieltä ja sen kulttuuria kohtaan Suomessa.

Videon slogan ”Pakko ei ole kuin kuolla, ja opiskella ruotsia.” antaa ensinnäkin hullunkurisen kuvan ruotsista ikään kuin ainoana pakollisena aineena suomalaisessa koulujärjestelmässä; joudumme muun muassa opiskelemaan pakkomatematiikkaa, -biologiaa ja -musiikkia ruotsin lisäksi. On mielestäni äärimmäisen tyylitöntä ottaa Suomen evankelisluterilainen kirkko pakkoruotsikeskusteluun kuulumattomana instituutiona argumentaation ”instrumentiksi” videolla, jota leimaa väkivaltasävytteisyys. Luulisi perussuomalaisten nuorten nimittäin jonkin verran kunnioittavan tätä yhtä suomalaisen yhteiskuntarauhan kivijalkaa.

Videolla piilee kuitenkin hitunen kriittistä keskustelun alkua ruotsin ja muiden kielten opiskelun suhteesta, mikä tosin esitetään varsin kyseenalaisesti ruoskien puolialastonta Tynkkystä. Tiedän hyvin 2010-luvun pohjoismaisten kielten ylioppilaana, että mahdollisesta paikallisesta ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta voitaisiin luopua ainakin itäisissä maakunnissa, joissa venäjän kielen osaaminen on noussut ruotsin ohi merkittävämmäksi valttikortiksi niin työelämän kuin alueen talouselämän kannalta. Ruotsin taito on kuitenkin palvelujen laadun kannalta puhdas välttämättömyys esimerkiksi monissa maamme talouden veturina toimivissa Etelä- ja Länsi-Suomen kunnissa, joissa toisen kotimaisen kielen opetus tulee täten turvata. Jos nykyistä pakkoruotsin opiskelua halutaan siis kritisoida ja ehdottaa sen korvaamista jollakin muulla kielellä, tulee asian puolesta esittää konkreettisia ja faktapohjaisia argumentteja sivistyneesti vastakkaista osapuolta kunnioittaen tukeutumatta ruotsin kieltä ja sen kulttuuria loukkaavaan materiaaliin.

Täytyy kuitenkin aina tätä maassamme pakollisena opetettavaa pohjoisgermaanista kieltä kritisoidessa muistaa, että ainakin osittain sen opetuksen myötä enemmistöltään suomalais-ugrilainen maamme on vahvasti sidoksissa muutoin skandinaaviseen Pohjolaan, johon maamme on kautta aikojen kuulunut niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Lisäksi varsinkin nykyään, kun Euroopan unionia koettelevat monenlaiset haasteet, on Pohjoismaissa herännyt tahto yhä tiiviimmästä yhteistyöstä maiden välillä, minkä takia ruotsin kielen opettamista ja osaamista tulee tulevaisuudessa vaalia Suomessa. Pakkoruotsi on maassamme tästäkin näkökulmasta varsin monipuolinen hyödyke, jonka avulla yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteistyökyky Skandinavian naapureihimme säilyvät vahvoina ja vakaina.

Konsta Nupponen
Liittohallituksen jäsen (2017)