Julkaistu Turun Sanomissa 13.2.2013

**************

Usein hoettu mantra on, että väestömme ikääntyy ja huoltosuhteemme heikkenee. Keskimääräinen lapsien lukumäärä on tällä hetkellä 1,7, vaikka ihannelapsimäärä huoltosuhteen kannalta olisi 2,4 lasta. Ensisynnyttäjiän keski-ikä on Suomessa noin 30 vuotta. Tähän vaikuttaa merkittävästi korkeakoulutettujen haluttomuus perustaa perhe opiskeluaikana.

Toimenpiteet, jotka parantaisivat opiskelijalapsiperheiden taloudellista asemaa, odottavat edelleen toteuttamistaan. Opetusministeriön työryhmä esitti jo vuonna 2009, että oikeus opintorahan huoltajakorotukseen olisi opiskelijalla, joka on alle 18-vuotiaan lapsen huoltaja.

Nykyinen tukimalli ei houkuttele perustamaan perhettä opiskeluaikana. Opintotuki poikkeaa muista syyperusteisista etuuksista siten, että tuen määrään ei vaikuta lapsen huoltajuus tai lasten lukumäärä. Muissa Pohjoismaissa opintotuki sisältää lapsi- tai huoltajakohtaiset korotukset.

Kaiken huipuksi yhdessä lapsensa tai puolisonsa lapsen kanssa asuva opiskelija ei ole myöskään oikeutettu opintotuen asumislisään. Opiskelija voi toki hakea yleistä asumistukea, mutta sen saamisen ehdot ovat tiukat, eikä sitä useinkaan saa opintotuen asumislisää vastaavaa määrää. Toisin sanoen tuen määrä vähenee silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. Lisäksi monimutkainen hakuruljanssi aiheuttaa turhaa paperinpyöritystä ja verorahojen tuhlausta.

Opintotuen huoltajakorotusta voi vastustaa sanomalla, ettei valtion menoja pidä lisätä tässä taloustilanteessa. Opiskelijat kuitenkin elävät hyvin pienillä taloudellisilla resursseilla ja tyypillisesti kaikki käytettävissä olevat varat menevät suoraan kulutukseen.

Näin ollen huoltajakorotus lisäisi yksityistä kulutusta, ja rahat palaisivat takaisin kiertoon. Puhumattakaan kohoavan syntyvyyden positiivisesta vaikutuksesta ikäpyramidiin, jonka kehitys paljolti määrittää hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.

Mikko Pousi,
liittohallituksen jäsen,
Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta