AkseliPK1Keskustelu kansalaisaloitteista käy kuumana. Eduskuntaryhmät ovat antaneet lausuntonsa kansalaisaloitteiden käsittelystä eduskunnassa puhemiesneuvostolle viime viikolla ja viimeisimpien tietojen mukaan puhemiesneuvosto siirtää asian käsittelyä ensi viikkoon. Tämä vaikuttaa osaltaan viivyttelyltä, mutta siitä ei ole kyse. On hyvä muistaa, että vaikka tässä vaiheessa vain turkistarhausta koskeva aloite on eduskuntaan asti päätynyt, muodostetaan nyt toimintatavat kaikille aloitteille.

Nyt siis määritellään parasta aikaa toimintatapoja kansalaisaloitteiden käsittelyyn eduskunnassa. Näkisin, että tämä on hyvinkin pitkälti sukupolvikysymys. Nuoret pitävät kansalaisaloitteita tärkeänä suoran demokratian välineenä, kun taas hivenen varttuneemmat pitävät sitä toki tärkeänä välineenä, mutta kokevat sen uhkana edustukselliselle demokratialle. Erityisesti varttuneemmassa ikäryhmässä siitä pelätään tulevan ns. ohituskaista normaalille politiikan tekemiselle. Lisäksi pohdintaa aiheuttaa myös perustuslain ja hallitusohjelman vastaisuus. Ymmärrettäviä huolia, jotka pitää ehdottomasti ottaa huomioon.

Nuorten keskuudessa on erityisesti pelätty aloitteiden hautautumista valiokuntiin. Toisaalta myös reilun 50000 hengen allekirjoittajan aloitteen suhtautuminen yli 100 kansanedustajan allekirjoittamaan lakialoitteeseen on esiintynyt keskusteluissa erilaisilla painoarvoilla. Itse koen asian niin, että kansalaisaloite vertautuu alle 100 kansanedustajan allekirjoittamaan lakialoitteeseen. Tässä tapauksessa on hyvä huomioida, että esimerkiksi yli 100 kansanedustajan lakialoitteen nostaminen korkeammalle kuin alle 100 kansanedustajan aloite, on eduskunnan sisäinen toimintatapa eikä sitä ole kirjattu lakiin. Toimintatapa ei kuitenkaan ole yleissitova, joten siitä voidaan poiketa tarvittaessa. On myös hyvä muistaa se, että eduskunta lähettää aloitteen valiokuntaan, ei vielä tarkoita aloitteen käsittelyä.

Tässä vaiheessa lienee selvää, että puhemiesneuvosto tarkastelee kansalaisaloitteet läpi ensi vaiheessa, jotta esimerkiksi perustuslainvastaiset aloitteet eivät turhaan käy käsittelyprosessia läpi. Hallitusohjelman kanssa ristiriitaiset aloitteet asettavat toki oman haasteensa käsittelylle, mutta en näe estettä niiden etenemistä valiokuntiin. Tällöin tosin läpimenon edellytykset eivät ole kovinkaan korkeat.

Lain mukaan kansalaisaloitteista olisi käytävä ainakin eduskunnan lähetekeskustelu ja valiokuntakierros. Miniminä kansalaisaloitteiden käsittelylle tulisi olla aloitteiden tekijöiden kuuleminen sekä asiasta vastaavan ministeriön lausunto. Tämän jälkeen valiokunta voisi päättää jatkotoimenpiteistä. Tämä toimintatapa näyttäisi myös olevan Helsingin Sanomien teettämän kyselyn perusteella kansalaisten vallitseva kanta.

Ymmärrän toisaalta tiettyjen tahojen vaatimukset siitä, että kansalaisaloitteet tulee ottaa viipymättä käsittelyyn ja valiokuntien on annettava niistä mietintönsä tai ne on tuotava suureen saliin äänestykseen. Kuitenkin jos katsotaan eduskunnan tilastoja, niin nykyäänkin lakialoitteita tehdään kansanedustajien sekä hallituksen toimesta vaalikauden aikana melkoisen paljon. Mikäli kansalaisaloitteille määriteltäisiin ns. ohituskaista eduskunnassa tehtyjen lakialoitteiden ohi, olisimme tilanteessa, jossa pitäisi aidosti pohtia, että mikä funktio eduskunnalla ylipäätään on?

Lopuksi vastaan otsikossa esittämääni kysymykseen, että onko kansalaisaloite uhka edustukselliselle demokratialle. Ei ole, ellei eduskunta omalla toiminnallaan siitä sellaista tee. Tämä tarkoittaa sitä, että vähättelevä suhtautuminen kansalaisaloitteisiin rapistuttaa eduskunnan uskottavuutta kansalaisten silmissä, mutta liiallinenkaan korostaminen ei ole järkevää. Pitää siis löytää tasapaino nykyisen eduskuntatyön ja kansalaisaloitteiden käsittelyn välille.

Se ei siis ole uhka, se on mahdollisuus.

–          Akseli

Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja