AkseliPK1Kansalaisaloite ruotsin kouluopetuksen vapaaehtoisuudesta sai viikonloppuna täyteen 50 000 allekirjoittajan lukumäärän. Tästä aiheesta on väännetty myös kokoomuksen sisällä varsin pitkään ja siitä on osoituksena mm. puoluekokoukset 2010 ja 2012.

On mielenkiintoista nähdä, että minkälaista keskustelua aloitteen päätyminen eduskuntaan saa aikaan. Sitä hieman harmittelen, ettei aloitteessa käsitellä äidinkielenään ruotsia puhuvien suomenkielen opiskelua. Tämä saattaa vaikuttaa aloitteen etenemiseen, jolloin keskustelua ei kunnolla edes synny. Tätä en tietenkään toivo, vaikka olenkin nykyisen kaltaisen opetusjärjestelmän kannalla.

Se, mitä me tässä vaiheessa aidosti tarvitsemme, on hyvä ja rakentava keskustelu maamme kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielen opiskelusta. Aloitteen saama kannatus on selkeä osoitus siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Aloite saa myös minut pohtimaan omaa suhtautumistani ruotsinkieleen ja sen oppimiseen. Kieltämättä voisin osata ruotsia paremmin, mutta syynä tilanteeseeni ei ole pakossa vaan siinä, että en ole oppinut sitä milloinkaan hyödyntämään.

Jotta saamme aidosti hyvää keskustelua aikaan, on vaadittava itseltään parempia perusteluja omalle kannalleen. Enää ei riitä se mustavalkoinen keskustelu, jota aiemmin on käyty. Pelkällä perinteellä, kaksikielisyydellä, fiiliksellä tai väitteellä, että ruotsinkieli vie resursseja muilta kieliltä, ratsastaminen ei vie keskustelua kovinkaan pitkälle. Olemme kaivautuneet niin syvällä poteroihimme, että olemme tappaneet älyllisen keskustelun ja perustelumme ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina eikä tilanteen ratkaisemisessa ole edetty. Toivottavasti aloitteen myötä myös keskustelun tasoon saadaan reilu parannus.

Vaikka pakko poistettaisiinkin, on meidän ratkaistava ne ongelmat, jotka haittaavat kielen oppimista. On selvää, että jossain mennään pahasti metsään, jos se oppi ei päähän tartu. Tämä koskee myös muita kieliä, joita eri koulutusasteilla opetetaan. Ongelmaa ei voi ratkaista siirtämällä syrjään, vaan se on kohdattava, piti siitä tai ei. Myös minun on katsottava peiliin, sillä olen sortunut mainitsemaani mustavalkoisuuteen puolustaessani nykytilaa.

Kieliä oppii loppujen lopuksi aidosti vain puhumalla. Miksi siis paneudumme peruskoulussa pelkkään kielioppiin ja jätämme todellisen oppimisen puolitiehen? Muutos lähtee meistä kaikista ja ratkaisut ovat edessämme. Meidän pitää vain avata silmämme.

Osallistu sinäkin keskusteluun, vaadi ja esitä parempia perusteluja. Olet sitten puolesta tai vastaan.

– Akseli
Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja