Marianna Kupias

Marianna Kupias

Kokoomusopiskelijat on vaatinut ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista jo pitkään. Pakkojäsenyyden perusteet heikkenivät entisestään perustuslakivaliokunnan annettua syksyllä 2014 lausunnon, jonka mukaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille esitetyt ja asiasisällöllisesti täysin ylioppilaskuntia vastaavat tehtävät eivät muodosta riittävää perustetta pakkojäsenyyden säätämiseen opiskelijakunnissa. Tämän perustuslakivaliokunnan tulkinnan myötä ainoaksi perusteeksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyydelle jäivät historialliset syyt, sillä ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidettävä osana yliopistojen itsehallintoa.

Pelkät historialliset syyt eivät voi olla peruste yliopisto-opiskelijoiden negatiivisen yhdistymisvapauden rajoittamiselle. Myös perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan, että tämän tyyppisessä tilanteessa tulisi lähtökohtaisesti etsiä perustuslain sanamuotoon selvästi soveltuvia ratkaisumalleja eli järjestelyjä, jotka eivät rakennu pakkojäsenyyden varaan. Tämä on onnistunut opiskelijakunnissa, mutta silti ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on nähty tarpeelliseksi säilyttää. Säilyttämistä kannattavat tietenkin vahvasti myös ylioppilaskunnat, joiden omien arvioiden mukaan jäsenmäärä, ja samalla tulot, tulevat romahtamaan pakkojäsenyyden poistamisen myötä. Ylioppilaskuntien toiminta itsessään ei siis riitä ylläpitämään vetovoimaa yliopisto-opiskelijoihin keskuudessa, vaan siihen tarvitaan laissa säädettyä pakollista jäsenyyttä.

Ylioppilaskuntien toiminnan legitimiteetti on selvästi heikko. Keskustelu ylioppilaskunnan toimintaan osallistumattomien opiskelijoiden kanssa vahvistaa, että iso osa yliopisto-opiskelijoista ei tiedä, mitä ylioppilaskunta tekee ja miksi he maksavat vuosittain jäsenmaksua. Koska ylioppilaskunnan jäsenmaksu on pakollinen ja se on maksettava ennen kursseille ilmoittautumista, monet pitävät sitä joko hallinnollisiin kuluihin tai opetusmateriaaleihin liittyvänä maksuna. Toiminnan heikosta legitimiteetistä kertoo myös ylioppilaskuntien edustajistovaalit, joissa äänestysprosenttien keskiarvo on ollut jo pitkään alle 30 %. Toisin sanoen noin 70 % yliopisto-opiskelijoista ei joko tiedä ylioppilaskunnan toiminnan merkitystä – tai sitä, että ylioppilaskunta ylipäätään on olemassa.*

Ylioppilaskunnat ovat myös irtaantuneet yliopistolaissa niille määrätyistä tehtävistä. Entistä suurempi osa ylioppilaskuntien toiminnasta tehdään palkattujen työntekijöiden voimin, joita on ylioppilaskuntien palveluksessa entistä enemmän. Työntekijöitä tarvitaan lisää, koska luottamushenkilöt keksivät aina uutta toimintaa, joka ei ole suoraan johdettavissa yliopistolaissa ylioppilaskunnille annetusta tarkoituksesta. Valtaosa jäsenmaksuvaroista meneekin muuhun kuin yliopistolaissa säädettyihin ylioppilaskuntien erityisiin tehtäviin.

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Kokoomuksen Nuorten Liitto ovat tehneet Kokoomuksen puoluekokoukselle yhteisaloitteen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistamisesta. Toivomme, että Kokoomus olisi asiassa edelläkävijä ja ottaisi aloitteemme nimiinsä. Pienen toimijajoukon kannattaman edunvalvonnan ei tulisi tapahtua kaikkien yliopisto-opiskelijoiden perusoikeuksia rajoittamalla.

 

Marianna Kupias

Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja.

 

(*EDIT: Tämä blogiteksti edustaa omaa näkemystäni asiasta, ja kohdasta puuttuu sana “esimerkiksi”. Äänestämättä jättämiseen edustajistovaaleissa on varmasti monia syitä.)