Eduskunta hyväksyi työttömyysturvalain muutoksen 19. joulukuuta 2017 ja se tuli voimaan tämän vuoden alussa. Keskustelu aktiivimallista on siitä asti pyörinyt rattaillaan välillä poiketen sivuluisussa tieltä sora pöllyten ja palaten sieltä rakentavan kritiikin mukana takaisin ja hyvä niin! Aktiivimallin tavoite on lyhykäisyydessään työllisyyden lisääminen. Tavoite työttömyyden alentamisesta ei ole kuitenkaan ainoastaan kokoomuksen, vaan se on tavoite kaikessa päätöksenteossa puoluerajoista riippumatta. Se on yhteinen päämäärä.

Aktiivimalli on mielestäni vielä raakile, joka ei sellaisenaan ole solidaarinen, saati sitten täydellinen. Aktiivimallissa työttömältä edellytetään aktiivisuutta kolmen kuukauden jaksoissa, muutoin työttömyyskorvausta alennetaan 4,65%. Se ei kuitenkaan takaa aktiivisimmallekaan ihmiselle töitä tai sanktioiden välttämistä, sillä yksinkertaisesti tällä hetkellä palveluja tai työtä ei ole tarjolla kaikille ehtojen täyttymiseksi. Se on epäkohta, johon piiska on viuhunut ja täysin syystä. Aktiivimalli on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Pöydällä on ollut harkittavana pino erilaisia toimintamalleja, joista aktiivimalli koettiin toimivimpana ja potentiaalisimpana vaihtoehtona.

Aktiivimallin taustalla on useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että taloudelliset kannustimet toimivat. Sen tavoitteena on työllistää arviolta 5000-12000 suomalaista ja luoda työttömälle ihmiselle rutiineja työnhakuun sekä lisätä työkaluja pitkienkin työttömyysjaksojen katkaisemiseksi. Usein se yksikin kontakti työelämään voi avata uusia ovia ja yhdenkin oven avautuminen työelämään on tärkeää. Mielestäni tärkeintä on nyt kehittää aktiivimallia tehokkaammaksi, solidaarisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi malliksi, joka edesauttaa työttömyyden alentamista, lisää ihmisten valmiuksia työelämään ja aktivoi hakemaan työtä sekä kehittämään omaa osaamista vastaamaan nykyajan työelämän vaatimuksia.

Tänään 2.helmikuuta palkansaajajärjestö SAK järjestää mielenosoituksen työttömyysturvan aktiivimallia vastaan. Useat työntekijäliitot ovat ilmoittaneet poliittisista lakoista. Lakkoilu on saanut kohtuuttomat mittasuhteet ja aktiivimalliprotesti on tyrmätty esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitossa sekä Kuntatyöntekijöissä sen ylimitoitettujen vaikutusten vuoksi. Laajat vaikutukset näkyvät kansalaisten arjessa, kouluissa, kaupoissa, julkisessa liikenteessä, laitoksissa ja työpaikoilla. Merkittäviä osia bussiliikenteestä jää liikennöimättä, koulujen ja päiväkotien ruokahuoltoihin odotetaan häiriöitä, rakennustyömailla pysäytetään töitä ja lakko merkitsee työnantajalle pahimmillaan tuhansien eurojen menetyksiä; nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ammattiliitot maksavat halutessaan lakkoavustusta muutamia kymmeniä euroja päivältä lakkoilevalle työntekijälle, mutta kuka maksaa avustusta työnantajalle ja yrityksille, kun menetykset päivän lakkoilusta voivat koitua tuhansien eurojen suuruisiksi?

Olisiko meidän aika muuttaa vaikuttamisen kulttuuria? Onko oikeasti rakentavaa ja reilua vaikuttamista, että ammattiyhdistysliikkeiden ja hallituksen välisissä erimielisyyksissä sivulliset maksavat? Tulisiko meidän työn hankaloittamisen sijasta kehittää toimintatapoja, joilla pyrimme vaikuttamaan meille tärkeisiin asioihin? Olisiko jokaisen syytä miettiä toimintansa syitä ja seurauksia, sekä vaihtoehtoisia tapoja olla osana muuttamassa ja kehittämässä työttömyyden alentamiseen suunniteltuja keinoja? Koetko, että työn hankaloittaminen ja työnantajasi rankaiseminen vähentää työttömyyttä ja lisää keinoja työpaikkojen lisäämiseksi?

Meidän tulisi ennen kaikkea keskittyä nyt uusien ja ihmisarvon huomioonottavien toimintamallien sekä työn tarjoamista ja vastaanottamista helpottavien ratkaisujen kehittämiseen erityisesti pitkäaikaisen työttömyyden katkaisemiseksi. Ei seisauttamaan Suomessa työtä tai maksattamaan poliittisia erimielisyyksiä yrittäjien pussista ja kansalaisten kustannuksella.

Kun puhun vaikuttamisen kulttuurin muutoksesta, puhun yksilöiden halusta muuttaa asioita ratkaisukeskeisesti. Koen, että asioiden kehittäminen, ideointi yksin ja yhdessä, poliittisten puolueiden toimintaan osallistuminen ja omat valinnat arjessa ovat toimivampia ja ennen kaikkea reilumpia, kuin poliittisten erimielisyyksien maksattaminen suomalaisilla työnantajilla, joiden me haluamme tulevaisuudessa työllistävän yhä useampia suomalaisia osaajia. Ääni työllistäjälle on myös ääni työttömälle.

 

Niina Hämäläinen

Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen