Tuleeko sitä koskaan ajatelleeksi, miten vahvasti ympäröivä maailma voi vaikuttaa nuorten intohimoisten ihmisten opiskeluvalintoihin? Elämme modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa kaupankäynti ja teknologia kasvavat ja kehittyvät kehittymistään. Tästä on kiistämättä ollut suurta hyötyä ihmisille esimerkiksi työpaikkojen määrän kasvun ja kansainvälistymisen sekä arjen helpottumisen myötä.

Edellä mainitsemani seikat huomioiden voi todeta, että myös korkeakouluopintoihin eri tekniikan alat ja kauppatieteet näyttävät vetävän kiitettävästi uusia opiskelijoita vuosi vuodelta. Opiskelijoiden suurta suosiota näitä kahta alaa kohtaan voikin perustella hyvin talouden ja teknologian selkeällä roolilla yhteiskuntamme rakentajana.

Mutta miten on sellaisten tieteen suuntauksien laita, joilla ei välttämättä ole konkreettisesti havaittavaa funktiota hyödyn tuottamiseksi? Näitä tieteen aloja ovat etenkin humanistiset ihmistieteet kuten kielet tai historia. On aivan totta, ettei humanistisilla tieteillä oikeastaan ainakaan suoranaisesti pysty tahkoamaan rahaa tai luomaan keksintöjä helpottamaan arkielämää. Ihmistieteellisen suuntauksen ja siihen liittyvän tutkimuksen roolin arvostaminen akateemisella kentällä onkin vähentynyt 2010-luvun edetessä, mikä on havaittavissa esimerkiksi humanististen tiedekuntien hakijamäärien laskussa. Japanissa maan hallitus peräti ehdotti yliopistojaan lakkauttamaan kokonaan humanistiset yksiköt syksyllä 2015.

Menkäämme kuitenkin humanismin suhteen pintaa syvemmälle unohtamalla bisnes ja teknologia hetkeksi ottamalla keskiöön yhteiskuntamme osaamisen vahvimpina tukipilareina toimivat peruskoulu ja lukio. Kyseisten instituutioiden pääasiallisena tehtävänä on toimia sivistystä ja kasvatusta välittävinä laitoksina lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Ja ketkä ne nyt sattuvatkaan pyörittämään äidinkielen, historian, vieraiden kielten tai psykologian opetusta? No humanistit tietenkin!

Näin ollen voisi päätellä, että humanistien merkitys ja rooli järjestelmässämme tulee kasvamaan, kun sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpito siirtyy kunnilta maakunnille, ja kuntien suurimmaksi vastuualueeksi jää sivistystoimi. Lisäksi liikemaailmassa tulee tulevaisuudessa korostumaan yhä enemmän ihmisläheinen henkilöstöjohtaminen parhaan mahdollisen liiketuloksen aikaansaamiseksi, mikä luo ihmistieteilijöille yhä enemmän kysyntää työmarkkinoilla. Etenkin viestintä, kulttuurisidonnainen päättelykyky ja kriittinen ajattelu ovat mainioita humanistien tarjoamia valttikortteja yksityiselle sektorille.

Klassisin argumentti humanismin väheksymiselle onkin ollut, että humanistisella korkeakoulututkinnolla työpaikan löytäminen olisi erityisen vaikeaa. Länsimaissa työelämä ja työn luonne ovat kuitenkin jo tällä hetkellä suuressa murroksessa, joten tulevan kannalta voi olla varsin vaikea spekuloida, mitä tarvitaan ja mitä ei. Nobelisti Bengt Holmströmin sanoin lopetan tämän blogitekstin: ”Olemme eräällä tavalla menossa taaksepäin, ja se on yllättävää: enää ei erikoistuta, vaan meidän on osattava kaikkea.”

Konsta Nupponen, Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen