Vahvasti mielipiteitä herättänyt Lehikoisen työryhmän esitys on erittäin mielenkiintoinen ja pitää sisällään monenlaisia kehitysehdotuksia. Opetusministeriön asettama työryhmä pohti, kuinka nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja sieltä työelämään nopeutetaan. Työryhmän esitys julkistettiin 18.3.2010 ja on lausuntokierroksella 30.4.2010 asti. Kun mediassa väläytellään eri työryhmien esityksiä, menevät usein puurot ja vellit sekaisin. Työryhmän esitykseen kuului useita vaihtoehtoisia malleja, eikä se ole esittänyt yhtä tiettyä kehitysehdotusta. Työryhmä tuo esille mahdollisuuksien rajat, siinä missä poliittiset päättäjät ovat päätöksentekijöinä.

Työryhmän oletuksena on, että opiskeluajat ovat liian pitkiä minkä taustalla on vertailu OECD:n maiden kesken ja ETLA:n tutkimus. Keskimääräinen opiskeluaika yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on Suomessa 4,9 vuotta, kun se on OECD-maissa keskimäärin 4,1 vuotta. Samoin ETLA:n tutkimuksen mukaan suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajat ovat pitkiä. Tutkimuksessa arvellaan syyn löytyvän Suomen joustavasta järjestelmästä, joka sallii opiskelun ja työn yhdistämisen. On hienoa, että opiskeluaikainen työnteko tunnustetaan. Opiskelun ja työn yhdistäminen venyttää toki opiskelua, mutta samalla lisää opiskelijoiden työkokemusta ja siten työllistymistä heti valmistumisen jälkeen.

Työryhmän johtopäätöksenä on muun muassa, että työura on liian lyhyt ja ettei korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseen riitä voimavaroja. Erityisen hyvä kehitysehdotus on riittävien voimavarojen varmistaminen perus- ja toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjaukseen. Opinto-ohjaukseen panostaminen on järkevää ja antaa arvokasta henkilökohtaista tukea opiskelijoille.

Opintoprosessien tehostamisessa ja opiskelukyvyn parantamisessa tuodaan esille opetusjärjestelyjen kehittäminen. Tässä osutaan asian ytimeen. Opetusjärjestelyt toteutetaan siten, että opinnot on mahdollista suorittaa lainsäädännön mukaisessa tavoiteajassa ja koko lukuvuosi hyödynnetään opintoihin nykyistä paremmin. Tavoitteet ovat todella hyviä ja toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus tavoitteisiin.

Rahoitusjärjestelmän kehitysehdotuksena on, että ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen rahoituksen määräytymisessä otetaan entistä paremmin huomioon tutkintojen suorittaminen tavoiteajassa. Mielestäni tämä ei olisi väärin, pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin otettava huomioon erilaiset elämäntilanteet, työnteon on oltava mahdollista opiskeluaikana ja luonnollisesti opiskelun tukipalveluiden on myös oltava riittäviä.

Työryhmän esitys piti sisällään useita erilaisia malleja lukukausimaksuista. Yksi vaihtoehto oli 1000 euron lukukausimaksu. Maksujen lisäksi työryhmässä esillä on ollut maksuttoman opinto-oikeuden rajaaminen yhteen ylempään korkeakoulututkintoon eli 12 lukukauteen. Myös koulutusseteliä ja tulosidonnaista valtionlainojen mallia on tuotu esille.

Puolueet ovat ilmaisseet olevansa maksuttoman koulutuksen puolesta ja opetusministeri Henna Virkkusen mukaan opetusministeriö ei ole esittänyt lukukausimaksujen käyttöönottoa varsinkaan suomalaisille. Sivistykselliset oikeudet ovat yksi perusoikeuksista, mikä lukee perustuslaissakin. Suomen perustuslain 16.2 §:n mukaanhan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.”

Samaan esitykseen liitettiin myös mahdollisten maksujen vaikutus korkeakoulujen rahoitukseen. Maksut tuottaisivat nykyisillä opiskelijamäärillä noin 250 miljoonaa euroa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Lukukausimaksut eivät todennäköisesti lisäisi laatua, vaan ainoastaan laajentaisivat rahoituspohjaa. Sen takia on erityisen tärkeää, että mahdollisia epätodennäköisiä maksuja ei perustella laadun lisäämisellä. Jos kyse on yliopistojen rahoituksesta, niin silloin laadun varmistamiseksi täytyy kiinnittää huomiota varainhankintaan, aloituspaikkoihin ja korkeakouluverkostoon.

Kirjoittaja Maria Röykkä on Tuhatkunnan liittohallituksen jäsen ja hallintotieteiden kandidaatti.