Reetta Marttinen

Hallitusneuvottelujen jäljiltä opintotuki nousi jälleen keskusteluun. Opiskelijajärjestöt saivat lupauksen opintotuen sitomisesta indeksiin vuoden 2014 alusta ja opetusministerikin innostui ehdottamaan, että opintotuki pitäisi sitoa valmistuneen verotukseen takaisin maksettavaksi. Viimeisimpänä Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 12.8.2011) pohdittiin opiskelijoita odottavan ankea syksy, kun opintotuen indeksiin sitomista saadaan odotella vielä muutaman vuoden ajan. Yliopistokaupungeissa tuskin silloinkaan riemu irtoaa, ellei jotakin muutakin opintotuelle tehdä jo aiempien budjettiriihien aikana, sillä indeksiin sitomisen yhteydessä tapahtuva korotus ei kata edes edellisen korotuksen jälkeistä kustannuskehitystä.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jaan opetusministerin ajatuksen siitä, että parannukset nykyisessä taloustilanteessa tulisi tehdä ensisijaisesti opintolainaan, mutten kuitenkaan lämpene ajatukselle siitä, että valmistumisen jälkeen verotusta hankaloitettaisiin jollakin tapaa suhteessa nostettuun opintotukeen.

Olen aina hämmästellyt korkeakouluopiskelijoiden haluttomuutta nostaa opintolainojaan. Nykyisellään opintolainaa kertyy maksimissaan opiskelijalle kuitenkin verrattain vähän. Usein kuulee opintolainavastaisuutta perusteltavan sillä, ettei kaikilla aloilla tulotaso riittävän korkea opintolainojen takaisinmaksuun valmistumisen jälkeen. Mielestäni perustelu on hiukan ontuva sikäli kun monet rahoittavat korkeammalla korolla ja suuremmalla lainasummalla esimerkiksi auton hankkimista, myös humanistit, joiden työtilanteesta tunnutaan usein olevan eniten huolissaan.

Niinä aikoina, kun itse en ole rahoittanut opiskelujani päivätyöllä, olisin kaivannut eniten merkittävää korotusta opintolainaan. Eniten opintojeni edistämistä hidasti se, että jouduin tekemään henkeni pitimiksi työtä, joka ei tukenut kovinkaan vahvasti valmistumiseni jälkeistä työllistymistä ja silti rahat olivat kroonisesti loppu. Lisäksi jokainen tehty tunti työssä vei vähintään 1,5 tuntia pois opiskelulta. Olisin ollut valmis tekemään sen investoinnin omaan tulevaisuuteeni.

Opintolainaa voisi kuukausitasolla korottaa kolminkertaiseksi. Silloin se olisi viimein tasolla, jolla opintotuki kokonaisuudessaan riittäisi opiskelijan toimeentuloon missä hyvänsä yliopistokaupungissa, eikä lopullinen lainasumma kohoaisi vielä mahdottomaksi maksaa takaisin.

Toiseksi nostaisin opintotuen tulorajaa nykyisestä. Pidän nurinkurisena sitä, että sekä kansaneläkkeen että työeläkkeen tulorajat ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin opintotuen. Toki on hienoa, jos eläkeläinen osallistuu vielä työelämään jollakin tasolla, mutta eikö opiskelijan pitäisi pystyä tekemään enemmän työtä kuin aktiivisen työuransa jättäneen?

Opiskelijan näkökulmasta tulorajojen vaikeus usein liittyy siihen, että vuoden tulojen ennakoiminen on varsin hankalaa. Loppuvuodesta tulorajat saattavat herkästi ylittyä suunnittelematta, mutta ei niin suurilla summilla, että tukien palauttaminen olisi mahdollista saman tien. Tai sitten opiskelija päätyy tilanteeseen, jossa hän tekee vielä enemmän töitä maksaakseen tukiansa takaisin, jonka myötä riski valmistumisen viivästymisestä on aiempaa suurempi.

Tulorajan nostaminen helpottaisi alaa vastaavan tai opintoja tukevan työn vastaanottamista, joissa palkka on lähes poikkeuksetta suurempi kuin esimerkiksi palvelualalla. Opintoalaa sivuava työ hidastaisi todennäköisesti myös vähemmän opintojen edistymistä.

Suurin pelko opintotuen suhteen on kuitenkin se, ettei sille tehdä mitään. Edellisellä hallituskaudella opintorahaa korotettiin, puolison tulojen vaikutus poistettiin asumislisästä ja sairauspäiväraha ja opintotuki sovitettiin viimein yhteen. Pidän mahdollisena, että suurella indeksikampanjalla opiskelijaliike vei mahdollisuudet tarttua muihin opintotuen ongelmiin. Toivon myös, että nyt kun päätös indeksiin sitomisesta on tehty, opiskelijaliike uskaltautuisi vihdoin ja viimein tuomaan keskusteluun oikeita muutosesityksiä tuen parantamisesta, mihin se on tähän asti ollut kykenemätön.

 

Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen.