Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeinen aamu sen vahvisti, vaalien suurimmat arvovoittajat ovat selvillä. Voittajia tässä kisassa ovat suvaitsevaisuus, eurooppalaisuus, avoimuus ja vastuunkanto koko Suomesta, ilman letkautuksia.

Kokoomuksen Sauli Niinistön ja Vihreiden Pekka Haaviston toisesta kierroksesta tulee hieno kamppailu kahden eurooppalaisen poliitikon ja asiaosaajan kesken. Molemmat ovat ehdokkaina tuoneet esiin positiivisen suhtautumisen Euroopan yhdentymiskehitykseen ja näin valaneet toivoa meihin nuoriin keskellä eurokriisiä ja Eurooppa-kriittisyyttä. Suomen ulkopolitiikan johtoon, kun ei mielestäni saa asettaa pessimistejä tai besserwissereitä.

Niinistön ja Haaviston suurimpana erona tähän asti nähdyissä väittelyissä on ollut suhde maan rajojen sisäiseen vaikuttamiseen. Haavisto on puhunut kokoaan suuremmasta Suomesta ja korostanut suomalaisen rauhanvälitystyön merkitystä globaalisti, mikä tuo hyvää myös Suomelle. Kovin vähän olen kuullut hänen sanovan mitään, mikä koskisi suomalaisia, pois lukien luonnonsuojeluarvot.

Niinistö on omissa vaalitilaisuuksissaan korostanut ja nostanut esille syrjäytymisen vastaisentyön ja sen kierteen katkaisemisen tarpeen. Pienenevien ikäluokkien vanhenevassa maassa ei ole yhtään ylimääräistä nuorta, niin että meillä olisi varaa hukata heistä yksikään. Voin vakuuttaa että Niinistön halu säilyttää hyvinvointimme työllä sisältää myös hänen huolensa ja huolehtivaisuutensa meistä nuorista.

Mitä muuta tapahtui?

Eivät nämä vaalit olleet mitkään ”vastajytkyn” vaalit. Olisi kummallista mikäli Haaviston kannatus perustuisi vain ja ainoastaan perussuomalaisten vastustamiseen. Mikäli joku on päätynyt äänestämään niin, voidaan kysyä äänestikö hän samalla mielestään tehtävään sopivinta ehdokasta?

Toinen merkittävämpi asia oli tietenkin se, että jo toisissa perättäisissä vaaleissa ”kolmen vanhan suuren” valta murtui, tosin nyt murtajana toimi entinen Koijärvi-aktiivi. Samalla Suomi astui pois sisällissodan aikaisista vastakkainasetteluista, kun presidenttiä ei valitakaan työväestö – porvaririntama jakolinjan ja vastakkainasettelun pohjalta. Ehkä sen aika on sittenkin ohitse.

Ja ai niin, emme me muuten valitse itsellemme arvojohtajaa. Ei kukaan yksittäinen ihminen voi, eikä saa johtaa tai valita meidän henkilökohtaisia arvojamme. Se olisi jotenkin sairasta ja utopistista. Presidentti voi ainoastaan johdatella arvokeskustelujen suuntaa, toisaalta meidän antamamme valtakirja presidentille sisältää myös ne äänestäjien arvot, joita toivomme ja tiedämme hänen edustavan. Eurooppalaisuus, suvaitsevaisuus ja avoimuus, siis juuri niitä teemoja, joita Sauli parhaiten edustaa.

Toimikaamme siis kampanjakentillä samoin, jotta voimme antaa ehdokkaiden käydä rehtiä kamppailua paremmuudesta. Nyt on aika rientää kampanjakentille tekemään Saulista presidenttiä. Tule sinäkin.

– Teemu
Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja