Daniel_Pj

EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen kolmas neuvottelukierros saatiin päätökseen viime vuoden lopussa. Vapaa markkinatalous ja sen tuomat kaupankäyntiä edistävät mahdollisuudet luovat vaurautta ja työpaikkoja sekä näiden lisäksi pienentävät kahden mantereen välistä kuilua. Länsimaisen kulttuurin ja perinteiden kannalta onkin varsin tavoiteltavaa, että tätä kuilua ei olisi lainkaan. Kun osassa Aasiaa, Afrikkaa ja Venäjällä harjoitetaan liiketoimintaa ja demokratiaa pitkälti erilaisin ehdoin on länsimaiden tiivistettävä rivejään, jotta pärjäämme kilpailussa ja voimme siirtää hyvinvointia entistä enemmän myös tuleville sukupolville.

Mahdollistamalla yhdysvaltalaisten maataloustuotteiden rantautumisen Eurooppaan ja avaamalla Yhdysvaltojen osavaltioiden julkisten hankintojen toimeksiannot myös eurooppalaisten yritysten toteutettaviksi, lisäämme edellytyksiä rehelliseen kilpailuun, alennamme ruoan hintaa ja kehitämme länsimaista sisämarkkina-aluetta monipuolisemmaksi ja tuottavammaksi. Vilkastunut kaupankäynti vaatiikin entistä enemmän koulutettua työvoimaa.

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus tarjoaa mahdollisuuksia pienin toimin myös kehittyä ja olla entistä parempia aloilla, jotka on Suomessa mielletty vain valtion yksinoikeudeksi. Avaamalla Suomen rajat kansainvälisyydelle ja toivottamalla myös ulkomaalaiset yksityiset yliopistot tervetulleeksi, olemme matkalla kohti valtion asettamaa tavoitetta varmistaa, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansa.

Suomalaiset korkeakoulut elävät lintukodossa, mikä on vapautettu osallistumasta aitoon kilpailuun. Tällä hetkellä suomalaiset korkeakoulut kilpailevat keskenään opetus- ja kulttuuriministeriön ennalta määrittämästä potista rahaa. OKM onkin osoittanut hampaattomuutensa tekemättömyydellään jo parin demariministerin johdolla koskien tärkeitä, ratkaisevia päätöksiä esimerkiksi ammattikorkeakoulujen toimilupien karsimisesta.

Korkeakoulujen kannusteet kehittyä ovatkin nollissa, sillä varsinaisia seurauksia paikallaan pysymisestä ei ole olemassa. Tästä syystä alistamalla korkeakoulukenttä aidolle kilpailulle, luomme oikeanlaista painetta kangistuneelle yliopistokentällekin uudistua laadukkaammiksi.

Ulkomaisten korkeakoulujen rantautuessa Suomeen olisi luonnollista, että ne keskittyisivät tarjoamaan laadukkaampaa koulutusta tutkimuksen tekemisen sijaan. Tämä pakottaisi suomalaisia korkeakouluja panostamaan määrällisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi laadullisiin tekijöihin.

Kaupallistuva koulutus ja yksityiset korkeakoulut nähdään Suomessa ainoastaa suomalaisen korkeakoulutuksen uhkana. On kuitenkin ironista, että samalla itseriittoisesti retostelemme suomalaisen koulutuksen ylivertaisuudella ja teemme laskelmia siitä, paljonko kansantalouteen tulisi uutta kertymää, mikäli alkaisimme viemään koulutusta ulkomaille.

Jos emme kuitenkaan ole halukkaita kehittymään ja hyödyntämään kilpailun tuomaa painetta parantaa laatua, korkeakoulutuksen taso ei pian pärjää enää millään tasolla. Suomi on jo nyt auttamattomasti jäljessä esimerkiksi tietotekniikan hyödyntämisessä.

Miksi pelätä rajojen avaamista yksityisille ulkomaalaisille korkeakouluille, jos oma koulutuksemme on  kerran niin hyvää? Minä haluan, että olisimme rehellisiä ja myöntäisimme, että myös suomalaisella julkisin varoin tuotetulla koulutuksella on opittavaa muualta ja vapaa kilpailu olisi paras keino kehittää suomalaisen koulutuksen tasoa.

Daniel Lahti

Puheenjohtaja,
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta