Huoli koulutusleikkausten vaikutuksista jatkuu. Viimeisimpänä uutisoinnin aiheena on ollut tutkijoiden siirtyminen naapurimaihin koulutusleikkausten vuoksi. Ikävien uutisten yhteydessä yliopistoväen sanoma on ollut viimeiset kaksi vuotta sama: lisää rahaa yliopistojen perusrahoitukseen. Tällä hallituskaudella toteutetuista leikkauksista huolimatta perusrahoitus on noussut vuosituhannen taitteesta noin 800 miljoonalla. Tässä valossa en ole niinkään huolissani leikkauksista, vaan yliopistojen haluttomuudesta esittää ratkaisuja laadukkaan tieteen ja koulutuksen turvaamiseksi.

Nykyinen korkeakouluverkkomme on luotu aikoinaan suuria ikäluokkia sekä maakuntien alueellista kehittämistä silmällä pitäen. On huolestuttavaa, että eräät puolueet ja tahot pyrkivät tekemään korkeakoulupolitiikkaa edelleen kultaiset vuosikymmenet mielessä. Erityisesti maamme huippuyliopiston, Helsingin yliopiston, kurittaminen maakuntien korkeakoulujen kustannuksella on lyhytnäköinen teko.

Suomalaisen koulutuspolitiikan ei tule tyytyä keskinkertaisuuteen. Suomalaiset tutkijat ja opiskelijat ansaitsevat parhaat puitteet tieteen ja sivistyksen edistämiseen. Tarkoituksenmukaisesti järjestetty koulutus ja tutkimus edistävät korkeakoulujen mahdollisuuksia monitieteisyyteen ja kansainvälistymiseen.

Tieteen ja korkeakoulutuksen laatu saadaan nousemaan yliopistojen välisellä työnjaolla sekä keskittämällä pirstaloitunutta tutkimusta järkevämmiksi kokonaisuuksiksi. Valmistelussa on parhaillaan massiivinen korkeakoulujen pääomitus. Pääomitus on kytkettävä korkeakoulukentän rakenteellisiin uudistuksiin, mikä tarjoaa yliopistojen johdoille näytön paikan. Esimerkiksi yliopistojen yksinäisistä sivutoimipisteistä tulisi luopua ensi sijassa.

Koulutusleikkauksia on vaikea niellä. Vielä vaikeampaa on kuitenkaan hyväksyä yliopistojen uudistuskyvyttömyyttä ja aluepolitiikan nostamista laadukkaan koulutuspolitiikan edelle. Konkreettisten rakenteellisten ratkaisujen aika on nyt.

Tuomas Kuoppala
Liittohallituksen jäsen