Keskustelu EU-/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista räjähti jälleen käyntiin 119 kansanedustajan joulun alla allekirjoittaman lakialoitteen herätettyä mediankin huomion. Esityksen mukaan lukukausimaksut voisi kokonaisuudessaan vähentää verotuksessa valmistumisen jälkeisinä viitenä vuonna, jos jää Suomeen töihin.

Maksullisuutta aiemminkin vastustaneelle opiskelijaliikkeelle tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan se lähti SYL:n ja SAMOK:n toimesta ottamaan aloitteeseen kielteisen kannan. Kannanoton perustelut vaikuttavat kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta, että on paikallaan käydä hieman läpi niissä esitettyjä väitteitä.

Aluksi lienee tarpeen todeta, kehen aloite kohdistuu ja kehen ei. Korkeakoulujen kansainväliset opiskelijat voidaan jakaa kahteen osaan: Vaihto-opiskelijoihin (joita aloite ei koske lähtömaasta riippumatta) ja tutkinto-opiskelijoihin jotka tulevat maahan suorittamaan tiettyä tutkintokokonaisuutta. Jälkimmäiset voidaan jakaa lakialoitteen tiimoilta edelleen kahteen osaan, EU / ETA-maista saapuviin (joita aloite ei koske) ja sen ulkopuolelta saapuviin joihin aloite nimenomaisesti kohdistuu.

Tässä kohtaa törmätään kuitenkin kannanoton suurimpaan kummallisuuteen. Nimittäin sen sijaan, että esitetyt työllisyysluvut kuvaisivat EU-/ETA -maiden ulkopuolelta tulevien tilannetta, ne kuvaavatkin koko ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden massaa ilman aluekohtaista erittelyä. Lisäksi johtopäätökset työllistymisestä on vedetty vuonna 2007 valmistuneiden työllisyystilanteesta vuonna 2008. Viitatussa aineistossa ei itse asiassa eritellä myöskään, kuinka moni on tullut maahan opiskelutarkoituksessa tai onko työ ollut koulutusta vastaavaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa (ainakin) kahta asiaa.

EnsinnäkinEU-/ETA -alueen ulkopuolelta tulevien osalta on työllistymisestä vaikea vetää kovin tarkkoja johtopäätöksiä, sillä aineistosta yli kolmannes on alueen sisäpuolelta tulevia. Sisä- ja ulkopuolelta tulevien välillä työllistymisessä on kuitenkin todellisuudessa eroa. Tämän eron olemassaolo todetaan myös samaa tilastoaineistoa käsittelevässä CIMOn selvityksessä. Selvää kuitenkin on, ettei väitetty 50% työllistymisaste pidä paikkaansa. Se ei itse asiassa pidä paikkaansa edes viitatun aineiston osalta, sillä sen oikea luku on 49%. Pyöristysvirhe varmaan.

Toiseksi, kannanotto väistää täydellisesti lakialoitteessa esitetyn viiden vuoden sitouttavan verovähennysoikeuden ja sen potentiaaliset positiiviset vaikutukset. Yhden vuoden työllisyyskartoitus kun ei kerro sen jälkeisestä ajasta ja tämänhetkisestä sitoutumisen tasosta läheskään riittävästi. Myöskin se, maksavatko tutkinto-opiskelijat nyt koulutuksensa käytännössä veroina takaisin jää hieman arvoitukseksi tämän vuoksi, vaikka ajatuksella flirttaillaankin.

Kummallisuudet eivät kuitenkaan tähän lopu.

Kotimaista lukukausimaksukokeilua arvostellaan voimakkaasti, osin aivan syystäkin. Hieman erikoista kuitenkin on kiinnittää huomio maksavien opiskelijoiden määrään, kun kokeiluun sisällytettiin jo alunperin pakollinen stipendijärjestelmä ja toisaalta maksullisten ohjelmien on koko lyhyen olemassaolonsa ajan täytynyt kilpailla maksuttoman koulutuksen kanssa. Onnistumiset esim. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tuntuvat myös unohtuneen vauhdin hurmassa.

Klassisesti vastavoimaa haetaan myös Ruotsin suppeahkon kahden vuoden ja Tanskan n. kuuden vuoden kokemuksista lukukausimaksujen vaikutuksesta opiskelijamääriin. Yhtä klassisesti unohdetaan tosin taas sekä positiiviset puolet, että toimintaympäristön vaikutus. Kun samaan aikaan Suomesta ja Norjasta on koulutuksen saanut maksuttomasti ja niissä opiskelijamäärät ovat nousseet, olisi lievää älyllistä epärehellisyyttä kiistää, etteikö näillä olisi toistensa kanssa mitään tekemistä. Asetelman voisi sanoa olleen samalla tavalla vähän kieroutuneen kuin kotimaisessa maksukokeilussakin. Väitetty maksullisuuden karkoitusefektikään ei ole mikään itseisarvo, esimerkkinä käytetyssä Tanskassa maksut eivät ole tiettävästi juuri vaikuttaneet ainakaan kiinalaisten kiinnostukseen.

Mitä jäi käteen? Vahingossa tai tietoisesti kaunisteltuja tilastolukuja, yksipuolisia arvioita ja subjektiivisia näkemyksiä? Päivänvalosta en ainakaan tiedä, niin monen väitteen perustelut liikkuvat hämärän rajamailla. Tosiasiat tunnustaen on selvää, että esitetyt argumentit eivät lakiesityksen mielekkyyttä käännä suuntaan tai toiseen. Joskus sitä kuitenkin toivoisi, että opiskelijaliikekin näkisi väreistä muutkin kuin mustan ja valkean. Tai edes molemmat samalla kertaa.

 

Minä sanon lakialoitteelle kyllä.

 

Kirjoittaja on eduskunta-avustaja ja Kokoomusopiskelijoiden pääsihteeri, evp.