Kesä meni niin, että hujahti. Vaikka meillä ihmisillä on kesäisin tapana lomailla, yhteiskunnalliset asiat jatkavat myllerrystään ihmisten lomista huolimatta. Jotta keskustelu pysyisi virkeänä, yhteiskuntamme tarvitsee aina niitä, jotka nostavat tärkeäksi katsomiaan aiheita esille. Me kokoomuslaiset toimimmekin menneenä kesänä ja alkusyksynä eräänlaisina keskustelugeneraattoreina eli uskalsimme sen perinteisen kuuntelemisen lisäksi myös keskustella ja erityisesti herättää keskustelua.

Kokoomuksen keskustelurikkaan kesän käynnisti Jyväskylässä pidetty puoluekokous. Siellä puolueen viralliseksi kannaksi hyväksytyt kannanotot toivat alkukesään aiheita, jotka puhututtavat edelleen. Kiistattomiksi median suosikeiksi nousi ennen kaikkea kaksi hyväksyttyä aloitetta – pakkoruotsista luopuminen ja sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen. Molemmat näiden aloitteiden sisällöstä jakavat syvästi mielipiteitä puoluerajoista riippumatta. Kokoomuslaiset osoittivat nämä aloitteet hyväksyessään uudistumishalukkuutensa ja muutosmyönteisyytensä – keskustelua on hyvä herättää myös asioista, joista muut eivät sitä halua tehdä.

Yksi aihe, mikä myös herätti kiivasta keskustelua loppukesällä, oli opintotuen sitominen indeksiin. Kokoomusopiskelijat ottivat asiaan, valtavirrasta poiketen, kielteisen kannan. Tätä ei tehty siksi, että haluttiin ainoastaan tehdä jotakin muista poikkeavaa, eikä opiskelijoiden toimeentuloa myöskään haluttu romuttaa. Kannanoton ydin oli yksinkertainen – jotta opiskelijoiden asemaa saataisiin parannettua, mitkään yksittäiset lisäykset toimeentuloon ja opintorakenteeseen eivät riitä, vaan vaaditaan perustavaa laatua olevia uudistuksia koko järjestelmään.

Sitten oli tietysti se kuuluisa Venäjä. Kokoomusministereiden antamat lausunnot Venäjän taloudellisesta suurvalta-asemasta herättivät närkästystä useissa tahoissa, vaikka lausunnot olivat vain yksi osa ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikka koetaan yhä edelleen sellaisena kenttänä, jonka piirissä sovinnaisuus ja perinteiden kunnioittaminen ovat valttia. Perinteiden kunnioittaminen tässä yhteydessä tarkoittaa yhden naapurimaan asettamista erityisasemaan historian havinan siivittämänä. Vaikka hyvistä naapuruussuhteista on ehdottomasti hyötyä, niin poliittisesti kuin taloudellisestikin, äärimmäinen varovaisuus kuuluu menneille vuosikymmenille, ei enää 2010-luvulle.

Kesän ehkä kuumimmat keskustelut käytiin ensi vuoden budjetista. Samaan aikaan, kun oppositiopuolueet kosiskelivat ikääntynyttä äänestäjäkuntaansa epärealistisilla lupauksilla, jotka koskivat muun muassa eläkeiän nostamista tai pikemminkin sen nostamatta jättämistä, kokoomus ei maalaillut äänestäjilleen ainoastaan kultareunaisia pilviä. Vaikka taantuman jälkeiset toimet, kuten eläkeiän nosto ja menojen leikkaukset, eivät saaneet kansalaisia hyppimään riemusta, niiden väistämätön tarve myönnettiin. Tämä osoittaa sen, että keskustelua vaikeistakaan ratkaisuista ei puolueemme piirissä pelätä vaan tulevaisuuden kehittymistä tarkastellaan vastuullisin silmin.

Kokoomus ja kokoomuslaiset esiintyivät siis kesän aikana uskaliaasti keskustelua herättäen ja ovat selkeästi ymmärtäneet erään tärkeän seikan – politiikka on aina peliä, jossa ennen kaikkea ajoitus ja uskallus ovat valttia. Jotta vastaavanlainen yhteiskunnallinen keskustelu säilyisi vireänä myös jatkossa, tarvitsemme ehdottomasti lisää rohkeita, keskustelua pelkäämättömiä kokoomuslaisia päättäjiä, joita valitsemme jälleen ensi kevään vaaleissa.

Toivorikasta, ahkeraa ja uskaliasta syksyä kaikille!

Kirjoittaja Elisa Kaaja on Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen.