Suomessa ollaan perustellusti huolissaan huoltosuhteen heikkenemisestä suurten ikäluokkien eläköityessä ja vanhetessa. Kansantalouden kestävyyden kannalta ollaan ajautumassa katastrofaaliseen tilanteeseen, kun yhä harvemman työpanoksella joudutaan rahoittamaan jatkuvasti kasvavat menot. Huoltosuhdetta ollaan parantamassa välillä maahanmuuttoa lisäämällä, ja varsinkin viime aikoina on pohdittu paljon sitä miten suomalaisten työuria voitaisiin pidentää.

Ihmisten työssä jaksamisen ja viihtymisen kehittäminen on työurien pidentämisessä olennaista. Työssä jaksamisen kehittäminen on siitä haastavaa, ettei sitä voida tehdä kepillä. Työmotivaationsa 90-luvulla menettänyttä, varhaisimpaan mahdolliseen eläköitymisikään minuutteja laskevan työntekijän saaminen työskentelemään vielä kolme vuotta pidempään ei enää onnistu. Työntekijöiden kannustaminen terveellisiin elämäntapoihin ja työtehtävien muokkaaminen motivoiviksi ja mielekkäiksi ovat niitä keinoja, joilla ihmiset saadaan jaksamaan työelämässä pidempään ja jäämään eläkkeellekin terveempinä.

Tilastoja tutkimalla ja vertailemalla niitä kansainvälisesti, on helppo vetää johtopäätöksiä siitä, miten Suomessa nuoret keskimäärin valmistuvat korkeakouluista myöhemmin ja vanhempina kuin muualla. Harvat kuitenkaan huomioivat, että suomalaisista nuorista myös todella merkittävä osa suorittaa korkeakoulututkinnon. Tämä luonnollisesti nostaa tilastollista työelämään siirtymisikää tutkinnon suorittamisen osalta.

Miten työuria sitten saataisiin pidennettyä myös alkupäästä? Vai onko siihen ylipäätään edes tarvetta? Opiskelijoita syyllistetään välivuosista ja pitkistä opiskeluajoista. Kuitenkin puolet ikäluokasta velvoitetaan palvelemaan isänmaataan vähintään puolen vuoden ajan, useimmiten ennen korkeakouluopintoja. Onkohan kukaan miettinyt mitä nuoret tekevät välivuoden tai -vuosien aikana? Tai missä kuluvat opiskelijoiden illat, viikonloput ja lomat?

Noin 60 % korkeakouluopiskelijoista käy töissä opintojen ohella. Eikä välivuosinakaan tahdo tulla toimeen ilman palkkaa. Tämä fakta on välttämätöntä huomioida pohdittaessa keinoja selvitä väestön ikääntymisen mukanaan tuomista haasteista. Resursseja on turha haaskata korjatakseen ongelman, jota ei todellisuudessa ole edes olemassa muuten kuin tilastoissa. Tulevaisuuden haasteista selviämme parhaiten, kunhan huolehdimme itsestämme ja omasta sekä lähimmäisten jaksamisesta ja teemme Suomesta houkuttelevamman paikan maahanmuuttajille.

Kirjoittaja Mikko Vieltojärvi on Tuhatkunnan varapuheenjohtaja, joka kokee olleensa mukana työelämässä jo viime vuosituhannelta lähtien.