Suomalaista koulutuspolitiikkaa vaivaa mielestäni ummehtuneisuus. Halutaan murtaa ruuhkia korkea-asteelle pääsyyn ja opiskelijat nopeammin pois koulun penkiltä ja työelämään väärin keinoin. Ylevää, mutta tuhoisaa. 

 

Hallitus päätti budjettiriihen yhteydessä, että uusille ylioppilaille ja vailla korkea-asteen opiskelupaikkaa oleville korkea-asteen hakijoille rakennetaan pikavauhtia ohituskaista korkeakoulutukseen. Päätön idea, sanon minä. Toki olen sitä mieltä, että opiskelijoiden nopeampi valmistuminen ja työelämään siirtyminen on valtiollekin edukasta näin ilmaisen koulutuksen aikana. Mutta tapa, millä sitä halutaan edistää, on aivan nurinkurinen.

 

Mikä oikeutus on suosia uusia ylioppilaita antamalla heille oma kiintiö korkeakoulutukseen? Kiintiö sananakin on jo niin karmea, että en vaan voi ymmärtää sitä. Ja kun korkeakouluille annetaan vapaat kädet päättää näistä kiintiöistä, on soppa valmis. Puhumattakaan siitä, että joko taas unohdetaan toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat, jotka haluavat jatkaa korkea-asteelle?

 

Edellisessä työpaikassani, opiskelijakunnassa taistelimme tämän asian kanssa tehden vaikutustyötä juuri tätä asiaa valmistelleeseen työryhmään saadenkin aikaan tuloksia. Nyt nämä tulokset vedettiin vessanpöntöstä ja tilalle ladattiin uusi satsi skeidaa.

 

Ensimmäiseksi, ongelmallista tästä kiintiökeskustelusta tekee se fakta, että suomalainen opintojen ohjaus on perin kehnoa. Tietoa ei ole riittävästi toisella asteella, saati perusasteella. Ja tämäkin ”tieto” on värittynyttä ja vääriin olettamuksiin perustuvaa. Tämän jälkeen sanotaan nuorelle, että hae korkeakouluun. Kevät on taas aikaa, jolloin korkeakoulut (lähinnä AMK:t) käyttävät julmettuja summia markkinointiin vain saadakseen näitä tietämättömiä raasuja juuri oman korkeakoulun penkkiä kuluttamaan (ja tuomaan rahaa AMK:lle). Lisäksi tämä 2015 suunnitelmissa oleva uudistus, jossa yhteishaussa valitaan vain ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevia, on pöyristyttävä.

 

Toinen, perustavaa laatua oleva ongelma liittyy toteamukseen ”nopeammin työelämään”. Höpö höpö! Opiskelija tekee töitä jo opiskelujensa aikana ja se on hyvä asia se. Mikä tahansa työ edistää nuoren tietämystä ja taitoja työelämässä selviämiseen. Ja saattaa jopa muuttaa käsitystä tulevaisuuden työurasta. Mutta tulevaisuudessahan tämä muutos on turhaa, sillä opiskelupaikan vaihtaminen tehdään vaikeammaksi. En nimittäin usko hetkeäkään tähän ”joustavaan mahdollisuuteen vaihtaa koulutusalaa ja –ohjelmaa”.

 

Kolmanneksi, mikä järki on tehdä putkitutkintoja? Jo nyt työelämä kaipaa osaajia, ei yhdelle alalle koulutettuja. Korkeakouluilla pitäisi olla rohkeutta tarjota yhä enemmän poikkitieteellisiä ja koulutusohjelmarajat ylittäviä kokonaisuuksia. Vai kuulostaako esimerkiksi hoiva-alan asiantuntija yrittäjyyssuuntautumisella huonolta? Kun yhdistetään putkitutkinnot ja vailla työkokemusta olevat maisterit, saadaan kirjaviisaita idiootteja, joilla työelämässä ei ole mitään tekoa.

 

Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta kertoa, että kun olen rekrytointeja tehnyt eri yhteisöihin ja yrityksiin, selaan hakemuksesta ja ansioluettelosta aina ensin työkokemuksen esiin. Se on se, mikä merkitsee. Olen saanut hakemuksia yhdistyksen kirjakauppaan filosofian maistereilta, sillä työvoimatoimisto heidät pakotti hakemaan. Ja sitten sain selittää, miksi emme kutsuneet näitä ihmisiä edes haastatteluun. Se oli tosin helppoa: ”Valitettavasti teillä ei ole lainkaan työkokemusta tältä alalta ja muutenkin työhistoriassanne on yli viiden vuoden musta aukko”.

 

Lopuksi. Minun mielestäni tämä uudistus ei nopeuta opintoja, vaan pikemminkin hidastaa niitä. Ammattikorkeakoulujen umpisurkea rahoitusmalli yhdistettynä edellä mainittuihin seikkoihin ajaa toisen puolen korkeakoulusektorista välitilaan, jossa vaan odotellaan ja ilmoitetaan hakijoille, että ”uusi hakija meni ohitsesi vaikka olit parempi”. Eikä yliopistopuolellakaan asiat ole sen paremmin tässä suhteessa.

 

Tekisi mieleni sanoa nyt valmistuville toisen asteen opiskelijoille, että pitäkää välivuosi(a) ja hakekaa vasta sitten, kun se ei tuhoa teidän mahdollisuuksianne. Skeidan valuessa alaspäin kannattaa olla siinä paremmassa kerroksessa. Muuten saattaa alkaa elämä haisemaan.

 

– Saku

kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden pääsihteeri