Pienyrittäjien liiton puheenjohtaja Matti Kokko ehdotti jokin aika sitten, että kotimaisia tuotteita ja palveluja pitäisi myydä Suomessa verovapaasti. Asiakas saisi vähentää suomalaisten tuotteiden arvonlisäveron omassa tuloverotuksessaan, oli kyse sitten hammastahnasta tai remontista. Vähennyksiä voisi ehdotuksen mukaan tehdä vuosittain 5 000–10 000 euroon asti.

Ajatus on eittämättä jäänyt kytemään monien mieleen. Siksi onkin syytä vielä pohtia hieman sitä, mitä tällainen toimenpide tarkoittaisi ja miksi se ei hyvästä tarkoituksestaan huolimatta tekisi meitä autuaiksi.

Siitä ei päästä mihinkään, että Kokon ehdotus on sympaattinen. Hänen mukaansa verovapaus lisäisi niin pienyrittäjyyttä kuin suomalaisten tuotteiden kulutustakin. Toki me kaikki toivomme tätä, ja nykytilanteesta onkin syytä olla huolissaan. Toki on myös selvää, että tämä maa tarvitsee nyt entistä enemmän yrittäjyyttä ja sen kannattavuutta on pyrittävä parantamaan. Toki me yhä edelleen toivomme, että suomalaiset tuotteet käyvät kaupaksi.

Siitä huolimatta ehdotus on absurdi. Tässä kirjoituksessani ei liene edes tarpeen mennä kaikkeen siihen sanalla sanoen turhaan byrokratiaan ja vaivaan, joka ehdotuksen toteuttamisesta seuraisi. Oleellisinta on se, että valtion ei pidä eikä se lakien mukaan edes voi suosia tuotteita niiden kotimaisuusasteen tai ylipäätänsä tuottajamaan perusteella. Tämä on vapaan kaupankäynnin perusperiaatteita, kuten Kokonkin uskoisin tietävän. Tie onneen ei löydy protektionismin ja lyhytjänteisen kikkailun keinoin silloin kun tavoitteena on saada aikaan pitkäaikaisia ja kestäviä ratkaisuja Suomen kilpailukyvyn kasvattamiseksi.  Tällaisia kokonaisvaltaisia ja pitkälle tähtääviä keinoja, rakennemuutoksia sekä verotuksen remonttia, onkin jo peräänkuuluteltu – toivottavasti vähitellen myös toteen saatettu –  suunnalla jos toisaalla.

Suomi elää viennistä, joka ei tällä hetkellä vedä. Toivon jokaisen verovapauden puolesta liputtavan kysyvän itseltään, kannustaisiko verovapaus kotimarkkinoilla suuntaamaan yrityksen toimintaa entistä enemmän vientiin. Tuskin, sillä kotimaisen tuotannon suojelun turvin syntyvä markkinahäiriö kannustaisi ennen pitkää yrityksiä tuottamaan hyödykkeitä kotimarkkinat mielessä. Näin kävisi, koska se olisi niille ilman muuta kaikkein kannattavinta.  Mutta olisiko se kannattavinta Suomelle?

Silloin kun on kriittistä saada vienti elpymään, voi tällaisiin ehdotuksiin suhtautua ainoastaan päiväperhoina. Sen sijaan, että suojelemme keinotekoisten etujen turvin omaamme, tulisi meidän kiireesti keksiä keinoja, joilla saamme kotimaiset tuotteet kaupaksi maailmalle. Erikoistuminen siihen, mitä osaamme parhaiten, auttanee tuotteita menemään kaupaksi kotimaan lisäksi myös muualla. Tähän on pyrittävä.

Ei siis suojella meitä ihan kaikelta, sillä tynnyrissä eläessä harvoin voittaa mitään.

—–
Jenny Thuneberg on Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan liittohallituksen jäsen vuonna 2015.