Usein kun porukasta lähtee pois se, jolla ei ole muuta sanottavaa kuin ”ei” jokaiseen ehdotukseen, porukka pääsee täyteen vauhtiin. Niin myös Euroopan unionissa. Viimeisen vuoden aikana Euroopan päättävissä pöydissä on keskusteltu syventyvästä yhteistyöstä erityisesti sosiaalisten asioiden parissa. Suomi on ollut valitettavan hiljaa näissä keskusteluissa.

Syventyvällä sosiaalisten asioiden yhteistyöllä yritetään ratkaista muun muassa sosiaaliturismia. Mikä olisikaan houkuttelevampi vaihtoehto suomalaiselle työttömälle kuin muuttaa esimerkiksi Espanjaan ”etsimään töitä”? Tai romanialaiselle muutto Suomen korkean sosiaaliturvan piiriin? Molemmissa tilanteissa maksaja on suomalainen työntekijä.

Toinen suuri kysymys ”Brysselin kuplassa” on yhteiseurooppalainen eläketuote (PEPP). Tällähän hetkellä jokaisessa jäsenvaltiossa on aivan omanlaisensa eläketurva, mikä asettaa vaikeuksia useassa jäsenmaassa työtä tehneelle kansalaiselle. Esimerkiksi Espanjassa kerrytetty eläke ei vastaa Suomen elintasoa, mikä johtaa eläkeköyhyyteen. Olisikin tärkeä määrittää eurooppalainen takuueläke, joka voisi olla sidottuna esimerkiksi asuinmaan elintasoindeksiin.

Kokoomuslaisen ajattelun mukaan herää kysymys, mistä löydetään rahat yhteisen sosiaalipolitiikan toteuttamiseen. Yksi ratkaisu voisi olla yhteiseurooppalainen verotusjärjestelmä. Kreikan lainojen takauksen jälkeen ajatus vaikuttaa silti suomalaiselle riskialttiilta.

Eurooppalainen yhteisöverokanta voisi olla ratkaisu muun muassa Paratiisin ja Panaman paperien kaltaisille veronkiertoskandaaleille. Onkin nimenomaan päättäjien vika, että veronkiertoa ja harmaata taloutta hyväksytään Euroopassa. Jokainen veroeuro kun on pois yhteisestä hyvinvoinnistamme. Yhteisöjen verosuunnittelua tulisi ohjata siten, että veroeuron elinkaari pysyisi maailman suurimman sisämarkkina-alueemme sisällä.

Saksalaista europarlamentaarikkoa lainatakseni, eurooppalaisessa sosiaalipilarissa on kyse lahjasta lapsillemme. Tulevaisuuden työelämän pelisäännöt eivät enää tunnista kansallisvaltioiden rajoja – maakunnista puhumattakaan – minkä vuoksi on aika tehdä rohkeita valintoja. Suomen olisikin hyvä ottaa päänsä pois ”sotepuskasta” ja keskittyä itseään suurempiin kysymyksiin. Suomi kun on hyvinvoinnin mallimaa eurooppalaisesti mitattuna ja siksi meillä olisi paljon annettavaa tässä keskustelussa.

 

Miikka Koski

Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen