Viime vuosien aikana Euroopan unionissa on oltu huolissaan tiettyjen jäsenvaltioiden sisäisestä kehityksestä liittyen esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien noudattamiseen. Tänä vuonna erityisesti Puola on ollut jatkuvasti tämän keskustelun keskipisteenä, johtuen viime vuonna valitun hallituksen toimista, jotka ovat herättäneet huolta ympäri Eurooppaa. Uusien lakien on mm. katsottu uhkaavan tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Viime vuoden lopulla teetetyssä kyselyssä 55% puolalaisista pelkäsi heidän demokratian olevan uhattuna.

Kuluvan vuoden alussa EU otti ensimmäistä kertaa käyttöönsä pari vuotta aiemmin sovitun oikeusvaltiomekanismin, jonka avulla on tarkoitus selvittää Puolan tilannetta ja hallituksen toimien vaikutusta oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.

Kirjoitan tätä blogia istuessani Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kokouksessa. Paikalle on kutsuttu Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, joka toimii sääntelyn parantamisesta, toimielinten välisistä suhteista, oikeusvaltion periaatteista ja EU:n perusoikeuskirjasta vastaavana komissaarina. Kokouksen aikana Puola nousee jälleen kerran puheenaiheeksi ja samalla mietitään tulisiko oikeusvaltiomekanismia soveltaa myös Unkarin kohdalla. Pitkin vuotta eri kokouksissa ja täysistunnoissa nämä aiheet ovat nousseet esiin kerta toisensa jälkeen. Yhtälailla EU-kriittiset ovat ihmetelleet kerta toisensa jälkeen, miksi EU sekaantuu jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin. Tästä muistui mieleeni kuinka myös Perussuomalaiset ovat aikaisemmin tänä vuonna, puheenjohtaja Soinin johdolla, vaatineet EU:ta “pysymään lestissään“. Tätä ajattelutapaa olen yrittänyt ymmärtää pitkin syksyä – siinä onnistumatta.

Mielestäni on sen sijaan aika yksinkertaista ymmärtää, että liittyäkseen Euroopan unioniin, valtion tulee täyttää tietyt jäsenehdot ja jäsenenä ollessaan tämä valtio on sitoutunut noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja periaatteita. Nämä velvoitteet eivät pääty siihen hetkeen, kun maasta tulee EU:n jäsen. Mikäli jossain vaiheessa on aihetta epäillä, ettei kyseisiä velvoitteita enää kyetä täyttämään, on minusta aivan luonnollista ja oikeutettua, että EU ryhtyy tutkimaan asiaa. Kyse ei ole siis siitä, että EU sekaantuisi sille kuulumattomiin asioihin, vaan ainoastaan tahdosta huolehtia, että jäsenmaat noudattavat yhdessä sovittuja velvollisuuksia. Miksi näin ei saisi tehdä? Mielestäni näin nimenomaan täytyy tehdä.

Siksi on mielestäni absurdia, että esimerkiksi herra ulkoministeri, joka on usein niin kovin huolissaan siitä, ettei EU noudata omia sääntöjään, tässä asiassa suorastaan vaatii unionia antamaan jäsenvaltioiden olla noudattamatta yhdessä sovittuja päätöksiä. Demokraattisesti valittu hallitus ei tietenkään ole oikeutettu tekemään mitä tahansa, kyllähän Timppakin sen fiksuna miehenä ymmärtää.

Tällä hetkellä huolestuttavasti näyttää kuitenkin siltä, että EU-kriittisten mielestä on tärkeämpää antaa demokratian varjolla jäsenvaltioiden hallitusten tehdä mitä lystää, kuin huolehtia yhteisten sopimusten ja periaatteiden noudattamisesta. Mitä väliä vapaalla lehdistöllä tai oikeuslaitoksen riippumattomuudella tai millään muullakaan, kunhan vain EU pysyy lestissään.

Tommi Pyykkö

Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen