Eläintuotteiden eettisyys ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen kiinnostavat yhä useampaa ihmistä. Vuoden 2016 Eurobarometrin mukaan suomalaisista 99 % pitää eläinten hyvinvoinnista huolehtimista tärkeänä ja 90 % on sitä mieltä, että hyvinvoinnista pitäisi huolehtia nykyistä paremmin.

Tuotantoeläintenkin hyvinvointia lisäävän eläinsuojelulain (247/1996) muutoksen valmistelu on loppusuorilla; lakiehdotus on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2018 ja sen on määrä astua voimaan vuoden 2019 alussa. Eläinsuojelulain uudistaminen oli jo Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa vuonna 2011, ja uudistushankkeen taustatiedoissa mainittiin muun muassa seuraavaa: “Eläinvalvontaa ja sen rahoitusta vahvistetaan ja sitä suunnataan riskiperusteisesti” sekä “Eläinsuojelulainsäädännön tulee perustua kulloinkin saatavilla olevaan tutkimustietoon eläinten tarpeista ja hyvän hyvinvoinnin vaatimuksista”.

Nyt kuitenkin sekä tuottajat että eläinsuojelujärjestöt ovat huolestuneet uuden lain toteutuksesta ja erityisesti sen taloudellisista ulottuvuuksista. Eläinsuojelulakia valmistelevassa ohjausryhmässäkin istuva Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n asiantuntija Leena Suojala totesi Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) verkkolehdessä (20.2.2017), että tuotantoeläimistä puhuessa “ei voida ohittaa tuotanto-ja kannattavuusaspektia, koska se on se syy, miksi tuotantoeläimiä ylipäätään pidetään”. Suojala ilmaisi myös MTK:n huolen lain kustannuksia aiheuttavia linjausten suhteen. SEY:ssa puolestaan ollaan huolissaan siitä, että hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan eläintuottajille ei saa määrätä lisäkustannuksia aiheuttavia velvoitteita, vesittää koko lain.

Raha tuntuu olevan haasteena tuottajille eläinten hyvinvoinnin kannalta jo ennen uudistustakin. Vasikoiden nupouttaminen, eli sarvenaiheiden polttaminen, suoritetaan osalla Suomen maitotiloista täysin ilman kipulääkitystä, rauhoitusta ja/tai puudutusta vaikka nupoutuskipu kestää useita päiviä. Tilallinen ei voi itse antaa eläimelle rauhoittavia lääkkeitä tai kipulääkitystä vaan niitä varten paikalle on kutsuttava eläinlääkäri. Suomen tämänhetkinen eläinsuojelulaki sallii omatoimisen nupouttamisen ilman kivunlievitystä, joten ei ole ihmekään, että vähävarainen tuottaja valitsee nupouttaa vasikkansa itse.

Nupoutuksessa ja muihin eläinten hyvinvointia koskevissa ongelmissa on usein takana kaksi asiaa: tilallisten taloudellinen tilanne sekä tämänhetkinen, löyhä lainsäädäntö, joka jättää eläinten hyvinvoinnin tuottajan arvioitavaksi. Kuitenkin tuottajissa ja heidän näkemyksissään eläinten hyvinvoinnista on eroja; suomalaistutkimuksen mukaan nautatilalliset suhtautuivat vasikoiden nupoutuskipuun eri tavalla tilallisen sukupuolesta, iästä sekä tilan koosta riippuen. Tutkimustiedon valossa onkin erikoista, että MTK:n sikaverkoston puheenjohtaja Taru Antikainen kertoi Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä (19.4.2017) tuottajien toivovan hyvinvointiparannusten toteutuksen olevan vapaaehtoista, jotta niitä voisi edelleen hyödyntää markkinoinnissa. Tämä johtaisi siihen, että eläinten hyvinvointi vaihtelisi tilasta riippuen.

Eläinsuojelulaissa on määriteltävä tarkat rajat sille, miten eläimiä saa kohdella. Enää eläinten hyvinvointi ei voi jäädä tuottajan armeliaisuuden varaan, vaan sen täytyy lähteä lainsäädännöstä. Eläinten hyvinvointia parantavat uudistustoimenpiteet, kuten parsinavetoiden muuntaminen pihatoiksi, toki maksavat, mutta valtion tulisi tulla vastaan kustannuksissa esimerkiksi investointituin. Vaihtoehtoisesti on tarjottava riittävä siirtymäaika, jotta luonnollinen poistuma korjaa tilanteen. Eläinsuojelulaki on liian arvokas ja liian pitkään odotettu tullakseen toteutetuksi puolivillaisesti.

Anne Pynttäri
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry liittohallituksen jäsen