teemu_myllarinenMoni sosiaalisen median tuttiritari jakoi tiistaina närkästyneenä Valtiovarainministeriön viime perjantaina julkaistua raporttia ”Julkisen talouden kestävyys ja rakenneuudistukset”. Suurin närkästys koskee kohtia raportissa jotka koskevat opintotukikuukausien rajaamista laskennallisen tutkinnon suorittamisajan mukaisesti. Toinen raportin esittämä mahdollinen tulevaisuuden suunta on ylimääräisistä opiskeluvuosista maksettavaa lukukausimaksua. Sitä saa mitä tilaa, ja SYL & SAMOK hoitivat tonttiaan kannanotolla heti. Mutta tämä ei ollut raportin pääpointti.

Kaiken sosiaalisenmedian mielensäpahoittamisen keskellä tärkein on unohtunut. Nimittäin raportin luonne keskustelun herättäjänä. Luettuani raportin, mietin kuinkahan moni kommentoija on itse raportin ehtinyt lukemaan? Suosittelisin raporttia lukemiseksi kaikille yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti osallistuvia lukemaan sen. Tosiasioiden peittelystä ei tätä raporttia voi nimittäin syyttää.

Raportti tarjoaa positiivisimmillaankin kylmäävää luettavaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden haasteista. Raportin viesti tiivistetysti on, että suomalaisilla ei ole varaa nykyisen laajuiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, ja säilyttääksemme edes olennaisimmat osat, meidän tulee tehdä töitä monella yhteiskunnan saralla. Keskustelun avaajana tämä raportti toimii mielestäni hyvin ja viimeistään nyt on yhteiskunnallisessa keskustelussa nostettava pää pensaasta.

Opintotuen taikaponilla ratsastaminen lopetettava.

Kuten SYL ja SAMOK kannanotossaan ansiokkaasti totesivat, on opintotuen kohtalosta väännetty viimeksi vasta muutama kuukausi sitten. Valmistelevista työryhmistä, kokouksista ja neuvotteluista huolimatta itse ongelma on ja pysyy. Rahaa hiekkalaatikolle ei ole tulossa lisää, ja silti opiskelijoiden tulisi pystyä valmistumaan aiempaa nopeammin. Minusta opintotukikeskustelun noidankehän tulisi viettää nyt taukoa aina seuraaviin eduskuntavaaleihin 2015, jolloin voimme aloittaa taas lähtöruudusta. Olen itse, kuten raporttikin, pohtinut mallia jossa kaikki opintoraha satsattaisiin kolmeen ensimmäiseen opiskeluvuoteen ja viimeisten vuosien opintoraha korvattaisiin lainalla tai työtuloilla. Tämä ajatus pitää sisällään tulorajojen reilun noston viimeisten vuosien osalta.

Vanha totuus opintojen nopeuttamisesta kesäkuukausien opetuksen järjestelyillä, joustavilla opintopoluilla ja opetuksen laadun nostamisella eivät ole kadonneet mihinkään. Samoin tyrmään ehdotuksen sanktiolukukausimaksuista hitaammille oppijoille heti tuoreeltaan. En usko esitetyn mallin toimivan yksilöiden tai yhteiskunnan eduksi tai parhaaksi.

Kuitenkin, kuten raportti itsekin toteaa, on eniten tehtävissä työurien puolella. Seuraava suuri eläkeuudistus tulee niinkin myöhään kuin 2017, jolloin on nähdäkseni pakko nostaa mekaanisesti eläkkeelle jäämisen ala- ja yläikärajaa vähintään kahdella vuodella sekä sitoa eläkeikä elinaikaindeksiin.

Lopulta: ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan. Yhteiskunnalliseen keskusteluun kuuluu olennaisesti rajutkin keskustelun avaukset, ja silloin asiantuntijoiden ja edunvalvontalobbareiden tehtävä on keskittyä vastaamaan maltillisesti. Opiskelijoiden edunvalvonnassa peltirumpua ei ole koskaan soitettu yksinkertaisimmistakin asioista liikaa, mutta kovin usein liian vähän.

Rakkauden kesää toivottaen,

Teemu Myllärinen

Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja