Jenni_T

Viimeisten kolmen vuoden aikana käynnissä ollut ammattikorkeakoulu-uudistus on ollut aina välillä tapetilla uudistusten ja muutosten tapahtuessa. Näin myös viime viikolla, kun opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi päätöksensä ammattikorkeakouluille myönnetyistä erityisrahoituksista. Niin viime viikon päätökset kuin loppuvuonna myönnetyt toimiluvat pistävätkin pohdituttamaan, onko ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteena todellakin uudistaa ammattikorkeakoululaitosta ja niiden toimijakenttää vai pelkästään tekohengittää vaikeuksissa olevia kouluja.

Mielestäni uudistuksen ja toimilupakierroksen aikana olisi ollut hyvä pohtia maamme todellista tarvetta jokaiselle 24 ammattikorkeakoululle. Onko meillä oikeasti tarvetta näin monelle toimijalle? Lapin ammattikorkeakoulun synty onkin yksi uudistusprosessin aikana tapahtuneista tärkeistä fuusioista. Edellytyksiä fuusioille kuitenkin olisi vielä lisää.

Pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä yhteensä 6 ammattikorkeakoulua. Kolme näistä ammattikorkeakouluista, eli Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea, olivat saaneet viime vuoden lopulla myönnetyissä toimiluvissa kehittämisvelvoitteekseen päällekäisen koulutuksen purkamisen. Ehkä tässä tilanteessa tulisi myös pohtia päällekkäistä hallintoa ja muita tukipalveluita, joiden järjestäminen olisi järkevämpää joko yhteistyössä tai yhdessä suuressa ammattikorkeakoulussa. Lisäksi jo aikaisemmin yritetty ruotsinkielisten koulujen, Arcadan ja Novian, yhdistämisen nostaminen uudestaan tapetille on mielestäni perusteltua edelleen.

Erityisrahoituksen osalta ihmettelen “kaikki saavat vähän -lopputulosta”. Onko järkevää tukea rahallisesti aivan jokaista ammattikorkeakoulua, jos tavoitteena on, että tulevaisuudessa meillä on vain vahvoja, omavaraisesti selviäviä ammattikorkeakouluja, jotka kouluttavat tarpeellisen määrän osaajia koko Suomeen. Ei minusta. On toki järkevää tukea nyt syntynyttä uutta ammattikorkeakoulua toiminnan vakauttamisessa ja fuusiota suunnittelevia Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakouluja, mutta ei läheskään kaikkia. Heillä kuitenkin on vakaat tavoitteet toiminnan järkevöittämisessä. Muiden ammattikorkeakoulujen tukemista olisi kuitenkin tullut mielestäni pohtia pidempään.

Tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi tukea kannattamatonta, muutaman vuoden päästä mahdollisesti lakkautettavaa toimintaa, vaan elinvoimaista, uudistuvaa ja uusia toimintatapoja hyödyntävää toimintaa, johon myös muut uskovat. Jos ammattikorkeakoulut ovat omat strategiset painopisteensä valinneet oikein ja pohjautuen omaan todelliseen osaamiseen, tulisi yhteistyökumppaneiden ja -mahdollisuuksien sekä tätä kautta ulkopuolisen rahoituksen olla tärkeässä roolissa toiminnan järjestämisessä.

On totta, että ammattikorkeakoulu-uudistusta tehdään täysin eri tilanteessa kuin edellisen hallituskauden yliopistouudistusta. Valitettavat rahoitusleikkaukset ja lakiuudistus on monesti sekoitettu keskenään ja etenkin tämä on aiheuttanut närää uudistusta tehtäessä. Meidän jokaisen kuitenkin tulisi katsoa asiaa myös laajemmalta kannalta ja koko ammattikorkeakoulukenttää ajatellen – ei ainoastaan omaa napaa tuijottaen. Päättäjien tulisikin pystyä pohtimaan, mikä on järkevää toimintaa ja mikä on paras malli tulevaisuuden ammattikorkeakoulutuksen järjestämiseen Suomessa.

 Jenni Tuomainen

Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen