Kuntavaalit tulivat ja menivät. Valtakunnallisesti katsottuna kokoomuksen tulos on varsin hyvä, vaikka hieman takapakkia tulikin viime kunnallisvaaleista. Tosin eduskuntavaalien kannatuksesta otimme pienen nousun. Nyt on siis hyvä hetki pohtia tulosta hieman syvällisemmin. Miksi äänestysprosentti jäi niin alas? Miksi toista jytkyä ei tullut ja miksi nuorten ehdokkaiden läpipääsy jäi vähäiseksi?

Oman kampanjani aikana tapasin satoja ihmisiä eri paikoissa ja sen lisäksi tein 313 kotikäyntiä. Aika harvassa käymässäni keskustelussa oli keskustelua sote-uudistuksesta, kuntauudistuksesta tai palvelujen ulkoistamisesta. Näiden asioiden esiin tuominen oli muutamien puolueiden vaalitaktiikkaa, mutta suoraan sanoen ne asiat, jotka olivat mediassa hyvin esillä, puhuttivat ihmisiä kovin vähän. Sitä ei voi myöskään kieltää, etteikö puoluevaltuuston tekemällä päätöksellä olisi ollut vaikutuksia kannatukseemme. Puoluevaltuusto istui siis poliittisen pelisilmänsä päällä, josta sitten saatiinkin erittäin “lupaava” startti kokoomuksen kuntavaalikampanjalle. Ei voi kieltää, etteikö lintsaamista tapahtuisi työpaikoilla, mutta tässä tapauksessa itsellekin jäi vaikutelma, että ammumme kenttätykistöllä banaanikärpästä.

Alhaiseen äänestysprosenttiin varmasti osaltaan oli vaikuttamassa se, että ihmiset puhuvat kaupungilla arkisemmista asioista, kuin mediassa oli esillä. SOTE-uudistus, kuntauudistus tai palveluiden yksityistäminen/ulkoistaminen olivat todella kaukana siitä, mitä torilla oli esillä. Torilla ja kotikäynneillä puhuttiin lääkäriin jonottamisesta, julkisesta liikenteestä, kaupungissa olleista rakennushankkeista tai ihan vain tiettyjen katujen kunnosta. Annoin tästä myös palautetta Hämeenlinnan kunnallisjärjestön syyskokouksessa. Me politiikan tekijät olemme hukanneet taidon selittää vaikeatkin asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Ei sille tavalliselle kaduntallaajalle ole olennaista, miten hallinnon rakenteet järjestetään, jos hän saa sen tarvitsemansa palvelun laadukkaasti ja nopeasti. Se, että puhuu kauniisti, mutta kuulija ei ymmärrä viestin sanomaa, on puhujan heikkoutta. Tätä asiaa on meidän jokaisen omalla kohdallamme pohdittava. Mielestäni loviisalaisen nuoren Jerry Träskelinin blogi-kirjoituksessa tämä kyseinen ongelma tulee hyvin esille.

Yksi vaalien huolestuttavista ilmiöistä on se, että nuorten läpipäässeiden ehdokkaiden määrä jäi varsin alhaiseksi, kuten 20-vuotta tänään täyteen saanut Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry tiedottaa. Nuorien ehdokkaiden määrä jäi edelliskertaa alhaisemmaksi ja sama asia toistui myös läpipäässeissä. Olen jo omalta osaltani ryhtynyt viemään asiaa eteenpäin, sillä nyt viimeistään on otettava pää pois sieltä pensaasta ja lopetettava selittely, ettei nuoria kiinnosta. Suoraan sanottuna puolueet ovat ryssineet ja pahasti tekemässään politiikassa. Jokaisen valitun valtuuston valtuustoryhmien on nyt pohdittava, että miten he sitouttavat nuoret ehdokkaansa ja alkavat tietoisesti nostamaan uutta sukupolvea tekemään niitä päätöksiä. Jos sitä ei nyt tehdä, niin on olemassa riskinsä siitä, että jossakin vaiheessa tulee isompi muutos, jossa nyt vallankahvassa olevat eläkeikää lähentelevät tulevat saamaan kylmää kyytiä tulevina vuosina.

Tiivistetysti: Meidän on puhuttava vaikeistakin asioista yksinkertaisesti ja nostettava nuoria päätöksentekokoneistoon.

– Akseli
Kirjoittaja on Tuhatkunnan puheenjohtaja ja tuore Hämeenlinnan kunnallisjärjestön yhteyteen perustetun “Nuorisofoorumin” puheenjohtaja.