Opiskelijan rakas ystävä Kela uutisoi ystävänpäivän kunniaksi perivänsä vuoden 2010 opintotukia takaisin lähes 30 000 opiskelijalta. Itsellänikin oli jostain syystä mennyt laskelmat päin mäntyä ja eilen kotona odotti päätös takaisinperinnästä. Työnteko vuonna 2010 ei tällä kertaa siis kannattanut.

 

Päivän mittaan useiden ystävieni Facebook-statukset huusivat samaa postitse saapunutta kohtaloa: Yhdellä kaverillani tuloraja oli ylittynyt kahdeksalla eurolla ja takaisinperinnässä maksettavaksi tuli päälle 500 euron lasku. Toisella takaisinperinnästä selviäminen vaatinee opintolainaa.

 

Pelkästään ajatuskin siitä, että ahkeraa opiskelijaa rangaistaan opintojen ohessa tehdystä työstä kuulostaa ristiriitaiselta. Ikävyyttä lisää se fakta, että tämä tapahtuu vielä 15 % korotuksen kera, mikä voi aiheuttaa harmaita hiuksia monelle kädestä suuhun periaatteella elävälle opiskelijalle. Ilmeisesti kotoa saamani oppi, että kaikki työ on arvokasta ja kannattavaa, ei olekaan niin yksiselitteinen.

 

Olen aiempina vuosina pariinkin kertaan joutunut tilanteeseen, jossa valittavana vastakkain olivat opiskelualaani sivuava osa-aikatyö ja siitä saatavat noin 400e/kk tai vastaavahko summa opintotukea. Molempien hyödyntäminen olisi ylittänyt tulorajat. Päädyin työntekoon lähinnä siitä saatavan kokemuksen vuoksi, mutta lähes ilmaistyöksihän sitä voi kutsua. Kovin työhön kannustavana tekijänä tätä valintaa ei voi mitenkään nähdä. ”Mutu”-tuntumalla veikkaisin, että vastaavassa tilanteessa moni päätyisi opintotuen nostoon, sillä vaikka aika ja voimat riittäisivät myös pieneen osa-aikatyöhön, ei siihen tällä hetkellä kyseisessä tilanteessa riittäisi kovinkaan kummoisia kannustimia.

 

Erityisesti oman alan töitä tekevälle korkeakouluopiskelijalle tulorajojen paukkuminen on hyvin todennäköistä. Sen lisäksi, että opintoja sivuava työ tukee myös koulumenestystä, se kasvattaa myös ammatillista osaamista ja todennäköisesti edesauttaa nopeampaa työllistymistä valmistumisen jälkeen – yhteiskunnan hyödyistä puhumattakaan. Vaikka pienenkin tulorajojen korottamisen avulla, ahkeruuteen, työntekoon ja yritteliäisyyteen tulisi kaikin keinoin kannustaa!

 

Tulorajojen problematiikka liittyy työnteon kannustamattomuuden lisäksi siihen, että opiskelija joutuu tarkkaan ennakoimaan tulot ja luottamaan kristallipalloon tienestiensä suhteen. Suunnittelemattomat tulot voivat keikauttaa opiskelijan yllättävästi tulorajojen väärälle puolen, kuitenkin mahdollistamatta vaivatonta opintotukien takaisin maksamista. Oravanpyörä, jossa opintotukia maksellaan takaisin uusilla opintotuilla tai lainoilla, onkin valmis.

 

Noin muuten, tämäkin kevät opettaa, että opintotuki vaatii suurempaa uudistusta. Kokoomusopiskelijat on vaatinut tätä jo monta vuotta saaden vain indeksisidonnaisuuden vastustajan leiman. Nyt kun valtiovalta antoi pienen lupauksen indeksistä joskus hallituskauden lopulla, kaivautui opiskelijaliike poteroihin ja jäi vaalimaan nykyistä sekä hykertelemään indeksin kanssa unohtaen nykyisen järjestelmän muut ongelmat. Toivon hartaasti, että esimerkiksi vapaaehtoisen takaisinmaksun aikarajaa tarkasteltaisiin vihdoin samaan aikaan verotustietojen kanssa. Näin säästyttäisiin edellä mainitsemiltani kahdeksan euron virheiltä.

 

– Sofi

Kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja